Tesco

tuli kumminki käytyä, osaksi tarpeesta ja osaksi vain aijan kuluksi. Ja aiva ittekseni kävin ja ihimettelin mitä milloonki. Ja löysin AloeVeraa jota tykkään käyttää parranajon jäläkeen tai vaikka jos sattuus aurinko ottaa reippaammin nahkaan niin se viilentää oikeen mukavasti. Jotta nyt sitte tiätän, jotta mistä sitä löytyy ja sitä pitää sitte ostaa mukaan ja palio! Löytyy usiampaaki sorttia, mutta otin sitä jotoon ennemminki käyttäny ja hyväksi havaannu, se geelityyppinen mennee testaukseen tuonnempana. Oli pikkuusen kalliimpiki. Chang vaimonsa kans epätoivoosesti kasaa jotaki pikkulapsen sänkyä, mutta siinäpä saavat ahertaa... en meinaakkaa osallistua, näin kyllä heti jotta yks merkittävä osa oli jääny lattialle ja iliman sitä ei hökötys pysy kasas. Kattotaan, jotta hoksaavakko. Melekoosta vääntöä näyttää olevan. Joo, ilta alakaa olla taas pian käsillä ja sitä oikiastaan tulinki tähän etuterassille kattelemahan ja orottamahan. Kääkyrän äiti ja Pau on jonkisorttises täyrennyskoulutukses aina joinaki päivinä viikos, yrittävät vissihin pikkuusen sivistää näitä jokka ovat aikanaan koulunsa liika aikaasin lopettaneet. Niinku oon vissihin aiemminki maininnu, son meleko yleestä täälä jottei koulua loppuhun käyrä ja siihen ei oikiastaan kukaa sen kummemmin puutu. No, son hyvä jotta ovat eres nyt koulus ja toivottavasti joku jatkaaki siitä vaikka ammattikoulun tyyppiseen. Jouni kertoo eileen aika jännän jtun jonka mukaan selllaaset 40% ajeloo täälä autolla iliman minkäämoosta korttia. Se toisaalta selittää tuon liikennekulttuurin arvattamattomuuren, sitäki taas tänään tuola käyres kerkisin tuumaalla. Mopot varsinki ajeloo kuinka sattuu, samoon autot kääntyylöö iliman mitää merkkiä aikeestaan. Jouni on asunu täälä jo kohtuullisen kauan ja montakaa kertaa eioo häneltä korttia kyselty. On mukki joskus pysäytetty, mutta eioo mitää kysytty, vinkattu vain jatkamahan. Jotta vissihin niillon joku haku päällä tai vastaava, etteivät kerkiä sen kummemmin kyselemähän paperia ja korttiakaa. Lämmin on veiläki täs terassilla, sopivasti tuulooki jotton oikeen mukava täs liikennettä ja pimenevää iltaa kattella. Tuota kasaamista en niinkää viittisi kattella, aikamoosta tohellusta ja son väärin kasattu. Ei toimi niinku pitää, sen pitääs olla niinku kehto, mutta tuo ei sellaanen pääse kuinkaa olemaan. Eioo vissihin havaattu koko tarkootusta. No, kattotaan mitä siitä tuloo vai tulooko mitää. moon aikoonani Jurva-kalusteella oppinu huanekaluja kasaamahan, vaikken sitä kovaa miälelläni teekkää. En varsinkaa IKEAn vehkehiä. Muistan kerranki ku yks myymälä oli avajaasia vailla ja vein sinne täyren kuarman mööpeliä ja Aatu oli myyny ne kasattuna... mullahan meni toinen päivä niitä kasates, oli kiriahyllyä monemmoosta ja samoon muita kasattavia. Ei ne silloon niin pahasti osis ollu mitä nämä nykyään ovat, jotta niitten kans päriäs kohtuullisesti. Muistan, jotta pariskunta joka kauppaa oli aukaasemas oli oikeen mukavaa väkiä ja meilloli melekeen hauskaaki ku siinä toistapäivää hääräsin. Samasta paikasta tuli miäleeni vanhempi autokuski Raimo joka antoo mulle kullan arvoosia vinkkiä ku rupesin kuarmia ajelemahna. Ensiksiki se, jotta kuinka saat autos sijootettua kaistalle sopivasti. Jotta sen sun ajaman kaistan keskiviiva pitää mennä sun jalakojen välistä... ja toki muitaki hyviä neuvoja taukopaikkojen suhteen ja samoon purkupaikkojen. Silloon ku oltiin palio yön aikana matkas ja varastot oli aina johonaki varastoalueella. mukavia työkavereita siäloli toki muitaki, mutta Raimo tuli nyt mieleen. Antin kans lakattiin urakalla sänkyjä ja pöytiä ja samoon soffakalustojen puuosia. Joskus viikonloppuusinki paiskittiin oikeen kunnolla! Omana urakkana verhoolin tualien istuumia, jotta kovaa silloon tehtiin hommia ja Aatu oli reilu pomo. Vaikka oliki kovaa talohon päin, niin silti. mutta se mööpelien kuskaaminen oli kovaa hommaa, jtakuvasti oltiin kaharella autolla liikentees. Raimo ajeli etelän ja mä paliolti sitte pohojoosen ja olipahan se joskus tympiää ajaa kolomekki kertaa Rovaniemelle. Mutta niin vain ookattiin ja mööpelit löysi aina oikiat paikat. Ei olle kännyköötä, jos soittaa piti niin sitte huoltsikalta yritettiin ja soli siinä. Etukäteen piti suunnitelle purkuaijat ja sitte yrittää pitää siitä kiinni. Aina ei onnstunu, mutta sitte oli vaihtoehtoonen ratkaasu jo suunniteltu ja sitte toimittihin sen mukaan. Nojoo, siinä pientä muisteluaki kaiken ohes. Väki sai ku saiki sen lullasänkyn kasattua ja lähtivät sitä viemään johonki. Ei kyselleet mitää, enkä mäkää. Saan aikani oikeen hyvin täs kulumaan aiva ittekseniki. Tänään tescos mä tein varsinaasen ilimastoteon ku säästin pari muavipussia ku mulloli kylymälaukku mukana ja oluet otin iliman pussia... Näin se maailma pelastuu piänillä asioolla. Joskus kauppareissulta kertyy kymmenenki muavipussia ja son liikaa. Jotta tälläästä tänään, kattotaan sitte huomenna taas.