päivä

menny taas tyhyjää värkätes, telekkaria kattellu ja siinä samalla tuumaallu asioota. paperillekki pitää aina joitaki ireoota pistellä, jotta muistaa sitteku pitää ruveta laittamahan toimeksi ja koneelle. Väki kotiutunu ja alakaa valamistautuminen iltaan. Vissiin koulaasilla joitaki iltamenon tyyppisiä ku niitä tuos kuskatahan mopolla ja kummilikkaki niin sieväksi laittautuneena. Koululla/temppelillä on useen joitaki tapahtumia, eivät oo oikiastaan kummankaa järiestämiä, mutta paikka hyvä sellaasihin. Joskus näyttävät elokuvia, mutta enoo sinne lähteny ku en siitä kumminkaa mitää ymmärrä. Jos näyttävät joitaki ulukolaasia elokuvia ovat taatusti päällepuhuttuja ja se ei riitä siihen jotta yhtää pysyys kärryyllä. Nyt pitää pistää tuuletin jo pyärimähän, alakaa tulla pikkuusen lämmin täs etuterassilla nakutelles. vieraita mopojaki ilimestyny pihaan, mutta ketää ei näy. Koululaaset ei vielä ittenääsesti mopoole, mutta pian se ainaki vanhempi rupiaa ajelemahan. Mutta ei mun mopolla ajele, en sitä enää mielelläni koriaale. Saavat hariootella huonommilla ensiksi ennenku annan liusenssin. Mut ajotenki niin naurattaa tuo olkkarin kello-asia, ku kukaa ei saanu siihen patteria vaihrettua... Kuvaa hyvin tätä menttaliteettia täälä, mielellään olis varmaan ostettu uus kello, muttaku eioo sitä rhaa siihen. Ja kellekkää ei tullu mieleen, jotta siihen voi/pitää vaihtaa patteri. Siton sitte ihimetelty oikeen porukalla, jotta mitä ihimettä ku kello tikittää ja näyttää oikiaa aikaaki. Voi juutinantähäre kumminki. Tuos päivän aikana sain FB:n kautta jännää tietoa. Yks entinen Jurvalaanen on teheny elämäntyönsä mielisairaaloos ja ollu osastonhoitajanaki Ylöjärvellä yhyres sairaalas jokon jo lopetettu ja vissihin puriettuki. Oltu samoos paikkoski, mutta tuskin samoohin aikoohin. Itte alootin urani Hämeenlinnas ja Hattelmalan A-sairaalas. Soli silloon isoo sairaala, yli 500 potilasta ja osastoja oli vaikka kuinka. Olin opiskelusta työharioottelus, niin heti aluuksi pestasivat hommiin ja niin se alakoo vipparin hommat. Monesti kesken koulupäivän tuotiin ilimoostaululle lappu ja piti soittaa milloon millekki osastolle ja kiiruhtaa maharollisimman nopiaa ansiohon. Joskus meinas olla aamulla silimät ristis ku olin valavomas jollaki sellaasella osastolla johjona oikiasti oli koko yän toimintaa. pappilanniemen sairaalaki tuli tutuksi ja sinne olisin kuulemma saanu vaikka vakipaikan, vaikka valamistuunki vajaamielishoitajaksi. Mutten kumminkaa sinne menny, vaan työpaikaksi valikootuu Honkalammen keskuslaitos Liperin kunnan Ylämyllyllä. Eli kysees oli silloon aika suuri kehitysvammaasten hoitolaitos josta sain vakituusen hoitajan viran meleko pian sijaaseksi menon jäläkeen. Mukavia muistoja näistä vipparipaikkoosta, niin Hämeenlinnasta ku Joensuun seurultaki johona vipparoon palio silloon ku opiskelin sosiaaliohjaajaksi. Oli A ja B-sairaaloota, töitä oli joka paikas ja joka viikonlopuksi. Ylihoitajat rupes jo keskiviikosta soittelemahan ja varaamaan työvuoroja. Silloon ku oli lankapuhelin ja piti olla kotona jotta voi vastata puhelimeen. Jotta sellaastaki oon tuumannu tänään. Tuumasinki, jotta vois nuata tarinoota koittaa muistella, monemmoosta on uran aikana keriinnys attua ja tapahtua. Niin hyviä ku huonojaki, kaikkia vois muistella. On ollu hyviä esimiehiä ja on ollu täysiä paskoja, mutta niiten meinaa kovinkaa ruveta muistelemahan. Mutta nyt asetutahan iltaan ja kuunnellaan kylän ääniä. Jotaki tapahtumaa temppelillä varmaan on, kuulutuksia kuuluu ja flikkoja sinne kyyttäsivät. Minen sinne meinaakkaa mennä, mulle piisaa tästä terassilta kuuntelu. Jotta näihin näkymiin ja tunnelmiin.