sunnuntai 24. marraskuuta 2019

päivä

menny varsin mukavasti kiriallisuuren paris, kuunnellen tokiki. Reijo Mäen Tolvana ei jaksanu kiinnostaa sitte yhtää vaan vaihroon David Lagergrantzin teokseen Tyttö joka etsi varjoaan. jatkoa Millenium-trilokialle ja selekiästi kiinnostavampi. Mäki jotenki laahas niis samoos paikoos ja henkilöös joita jokaises kirias. Ei jaksa sitä ryyppäämistä ja muuta kohellusta kuunnella saatika lukia. Mutta valinta on jokaasen oma. Tuos Nextstorys on aika laaja valikooma, jotta luettavaa piisaa kuukaureksi. Tai paremminki kuunneltavaa, en oikeen tykkää lukia tapletilta joten paree kuunnella. Varsinki jos saisin nua kuulokkeet toimimahan. Siinä sitä piisaaki taas selevitettävää, jotta ne saan toimimahan. Toimii jo läppärillä, muttei muilla laitteilla, jotta vika on taatusti käyttäjäs eikä laittees. Kello ylitti justihin viitosen ja tästä se pian ilta alakaa. Huomenna on kaupunkireissu eres, pakko käyrä vakuutusasioota maksamas ja samalla vois käyrä vaikka Samchukin vanhalla torilla vaikka vain kattelemas. Kalamakkaraa vois ostaa, mutta sieltä saattaa löytyä vaikka sitä vihiriää linimenttiä mun vasempahan olokapäähän jota pikkuusen alakaa kivistää. Sitä vahavempaa linimenttiä on tilattu ja tulee sitte ku toimitus tuloo pihahan joko postin tai Kerryn toimittamana. Kerry on se yksityynen toimittaja paketiille, samoon DHL toimii täälä, mutta Kerry on useemmin näkyvis kylillä. Tipin vanhin elos oleva veliiki justihin kävääsi, son sellaanen virkaheitto munkki, sai vissihin kenkää joko juomisen tai sairastumisensa takia. Sai täs jokusia vuosia sitte jonkityyppisen aivoverenvuaron, mutta muistaakseni sai ennen sitä löhtöpassit temppelsitä juopottelun takia. Ja sama ku veljellääm, LaoKhaoa meni aika reippaasti ja sisuskalut sitämukaa. Mutta tämän laillansa pelasti se aivoverenvuoto, lopetti (tai ainaki merkittävästi vähensi) juomistaan ja toipuu ku toipuuki siitä hommasta leikkauksen jäläkeen. Ja nyt kävelee tuos aiva poistiehensä. Asuvat Tipin vanhempien vanhas taloos tuos aika liki tyttärensä ja tämän miehen kans. En sitte tiärä, jotta maksaako temppeli näille virkaheitoolle mitää vai ovakko vain meleko olemattoman valtion eläkkeen varas. Tämäki velii on vasta pikkuusen yli 60, elikkä mun ikäänen hyvinki. Mutta elämäntyyli on vieny sen terävimmän terän ja se näkyy naamastaki. Ja näitä tapauksia on kylällä vaikka kuinka. Yks sellaanen tuos välillä pistäytyyki ja muinoon sanoon niitä LaoKhao-velieksiksi ku ne tuli aina meille sitä juomaansa kippaamaan. Vanhempi velieksistä kuoli viime vuonna, mutta tämä jatkaa erelleen. Tekee kyllä töitä vileliöölle, mutta päivittäin vetää sitä lamppuöliyä muistuttavaa juomaansa pariki pikkupullollista. Eioo enää meille tullu sitä kippaamaan, vissiin ku eioo akveria ja mä juon vain parempia juomia jokka ei sitte tälle kelepaa ollenkaa. Jotta yksin saan kuppini ottaa silloon ku otan. Tipin tärin mies (jokon oikiasti jonkusortin lakimies) ruukas ennen käyrä harvase ilta istumas ja olutta tai viiniä kippaamas, mutta on kihti kehittyny siihen malliin ettei juomiset enää luannu niinku ennen. Jotta kovaa hilientyny meirän terassilla iltatoiminta, josksus pikkuusen riapooki ku olin jo keriinny menemähän lukuhommiin ku joku tuli kilisevien kassien kans ja sitte piti tulla niitä vajuuttamahan. Ja melekeen aina uhurauruun. Mutta ei täälä ruukata istua yätämyäte, useen jo kymmeneltä on kaikki lähteneet ja pääsöö oikiasti levolle. Mutta nykyään tosiaan on ollu aika hiliaasta, synttäriillä kävi Jounin lisäksi muutama sukulaasmiäs ja siinoli mittavat juhulat piretty. Ei ollu kaakkua, eikä kynttilöötä. Tänään enoo eres portilla käyny, jotta aika on menny täs terassin ja omien tilojen välillä. Eileen sain kohtuullisen mukavaa viestiä kav... eiku naamatutulta joka tulos tänne suuntaan tuos alakuvuaren aikana. Jotta maharollisesti jopa elämysmatkaa maan rajojen ulukopualelle tulos, jotta piisaa orotettavaa. Jännitystä ei juurikaa pääse tulemahan, kysees sellaanen naamatuttu jolla kokemusta näiltä paikoolsta jo lähes 20 vuaren ajalta. Jotta hyvää passaa orottaa. onneksi tuli hommattua tua pitkä viisumi monella maahantulolla, ettei sen kans oo mitää ropreemaa. Seurataan tilannetta ja eletähän orotukses. Muita suunnitelmia ei vielä ookkaa, Tipi ku on vielä sielä sairaalas poikansa kans, jotta niitä teherähän sitte ku sieltä kotiutuu. Cha-am varmaan sitte johonakivaihees, mutta paree ettei tee eres alustavia suunnitelmia. Ja mikäs täson elelles, päivät menee toisensa perähän ja ilimat kelepaa. Täälä ei juurikaa tartte säätiarootuksia kattella, riittää ku aamulla tuloo tähän terassille kattomahan. ku ei tartte mihinkää lähtiä eikä murehtia ajelun onnistumista ja maharollista liukkautta. Meirän autolla (Toyota Hilux) on ajettu jo 166000km ja vasta toiset renkaat alla, jotta siitäs aa jonkimmoosen kuvan siitäa siasta. Ja täälä tosiaanki ajetaan samoolla kummiilla kaikenaikaa. Mutta tietysti sarekaurella on syytä ajella pikkuusen tarkemmin jos sattuu olemahan kuluneemmat kummit alla. Silloon meinaan sitä vettä tuloo eikä meinaa. Ja ei pysty kaikinaijoon ajamahan ollenkaa ku vettä paiskaa siihenmalliin, ettei näe yhtää eteensä. Silloon on pakko vetää sivuun, ja hyvinki sivuun jottei joku kumauta perään. Jokku ei eres hirasta kovaskaa satees, painaa vain menemähän samalla vauhrilla. Mutta tuosta ajohommasta oliki jo puhetta, ettei siitä ny tälläkertaa enempää. Jany alakaa olla siinämallis, jotta pian ilimestyy illalliseinettä pöytään, jotta vien tämän kammariin lataukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti