aatonaatto

alootettu ja nyt selekiästi paremman kaffin kans. Soli varmahan ilimaantunutta se pannujauhatuskaffi ja siksiki maistuu kummalliselta ja ei okeen yhtää sellaaselta ku kaffn pitää maistua. Mutta silti sitä sinnikkäästi puolisen pakettia koitin juara, mutta nyt se menöö kukkapenkkiin lannotteeksi... Joo, ensinnäki on mainittava, jotta lämmittää kovasti miältä kun naamakiriaski jokku näitä tarinoota lukenehet kiittelee näistä ja kokee mukavaksi niitten lukemisen ja kattomisen. En pyri okiastaan mihinkää muuhun tällä tekemisellä. Antaa rehellistä kuvaa täälä olemisesta ja elämisestä, vaikka ei tämä aina niin ruusuusta oo, mutta koska solis mihinäkää yhtä ruusuulla tanssimista. Elämä on mitä sattuu välillä ja välillä se sattuuki. Mutta näillä mennähän ja jatketahan. Tänään tosiaan hakemaan Jarilta se kinkku tai aianki osa siitä. Ja jos kokonaanen, saatan panna osaa pakkaseen ja tekaasta vaikka hernekeiton sitte tammikuus. Ja menööhän sitä leivänpäällä snapinki kans... Se mua pikkuusen harmittaa, etten livauttanu sitä Tuulan tekemää maksalaatkkoa pakkasesta laukkuuni, olis sollu mukava pistellä vaikka huomenis huiviin... mutta se orottaa siälä sitte huhtikuuta. Jouluruakia sais tosiaan Pattayalla usiammastaki paikasta, mutta jäävät nyt multa ainaki syämättä, en niin kovaa jouluihiminen oo enkä ruakien perähän jotta sinne itteni raahaasin. Niistä ruusita ehkä eniten maistuus kalat, varsinki sualaaset. Isä teki aina suutarinlohta jouluksi ja sehän valamistuu okeen tynnyrisillistä jota ruukasin Vaasan kauppahallista jonottaa. Mutta soli sitte hyvää ja sitähän meillä aina piisas, varsinki ku kaikki ei siitä oikeen sattunu tykkäämähän, mutta mulle maistuu. Samoon maistuus muukki kalat, varsinki mainitut sualaaset, mutta miksen kraavatukki menis oikeen mukavasti. Itte ruukasin yhteenaikaan laittaa erilaasia mätiä, siian ja lohen ja neki maistuu oikeen passelilta sopivan semetanaasen soosin kans niinku alakupaloona. Mutta onhan se jouluruakaalu perinteesesti aikamoosta mässäälyä ja aikalailla kauan kestävääki, niitä samoja ruakai syärähän sitte päivätolokulla ja lämmitetähän monehen otteesehen... no, siitoon jo maininnukki. Samoon harrastin Vaasas töis olles savukalakkunaa, sitä jokku työkaverit välitti ja seki oli hyvää. Tunnustettava on, etten oo koskaa omas taloures olles paistanu itte yhtäkää kunnon kinkkua, vain joitaki rullia. Kinkkua oon aina saanu syäräkseni muuallaki, töis ja sitte äiteellä ja miksei muuallaki. Vanhikses töisolles soliki yhtä kinkkua koko joulu, keittiö toimitti kinkkua niin potilaille ku hoitajillekki aiva yhtenä ketjuna ja niitä paistettiin osastollaki vaikka kuika monta, mutta olihan syäjäki ja sitä ruakaa sitte piisas ja kukaa ei jääny taatusti näläkääseksi milläälailla mitattuna. Vekaania en musita olleen yhtkää... nyt jo varmaan niitäki piisaa melekeen joka paikkahan, mutta mitenkähän ovat kinkun korvanneet? Nyt maistuu kaffi niin hyvältä, jotta saatan keittää toisenki mukillisen jonkuajan kuluttua... mullon tuo pikkuunen (äiteen peruja) keitin ja sillä on näppärä mukillisia ittelle valutella. Snon kestosuaratin, ettei tartte paperisi kattellakkaa. Son toinen tänne tuomani keitin, sen ekan annoon kaverille viime reissulla Cha-amis ja se palaveliki monta vuotta varsin kelevollisesti. Toki tääläki tavarataloos kaffinkeittimiä löytyy, mutta enoo viälä selaasta tarvinnu kattella. Tällä päriään taas toistaaseksi. Nousin tänään jo ennen viittä ja ei vain uni tuntunu enää olevan hollllakaa niin kattoon paremmaksi nousta ja aloottaa päivää. Huomenna saattaa olla se varahaanen torireissu eres, sellaasta annettiin ymmärtää, mutta eise mua haittaa, pystyn toki lähtemähän vaikka kunka aikaasin. Samchukin vanha tuoretori aukee jo varmaan kaharelta aamulla ja silloon siältä saa niin tuaretta lihaa, jotta ne palat pitää melekeen sitoa pöytähän kiinni ku muutoon lähtevät karkuun... ja kanat lentoon. Ajattelin jotaki laittavani jouluksi, mutta mitä, eioo vielä tullu seleväksi. Sämpylöötä voisin toki laittaakki, ne menöö aina vaikka kaffin kans ja sitte tulevaasuures vaikka sen hernekeiton kans. Herneitä mullon pariinki kertaan, jotta kerrasta tuloo kohtuullisen kokoonen kattilallinen jota ittekseni syän montaki kertaa ja sitä passaa laittaa pakkaseenki, se ei mee miksikää ja on hyvä vararuaka. Ja siihen hernariin meinasin sitä kinkkua laittaa, mutta siihen käy oikeen hyvin tuoretorin hakattu jauhelihaki, son sopivan rasvaasta niinku hernarin lihan pitääki olla. Täälä tosiaan eioo oieen jauhelihaa, son ennemmnki hakattua, mutta niin hienoksi, jotta samammoosia pihiviäki siitä tuloo. Jauhelihapihivit voiski olla kova sana vaikka koska. Sopvasti maustieta ja sitte paistan uunis, niin niistähän tuloo vaikka hampurilaasia kun teköö sämpylööstä pikkuusen suurempia... niinku mulla ruukaaki tulla. Näinhän se valamistus-suunntelma valamistuu täs melekeen samalla. Sitä MUKATAAta meinattiin harrastaa täs kotona, kattottiin sen tulevan erullisemmaksi kun koko köörin ravintolaan kuskaamisen, lupasin sen kustantaa juomineen kaikkineen. Juomat eioo kummoosekkaa, olutta muutma pullo, sitte mulle sankkaria ja sootaa ja viälä jokunen pullo koukkakolaa ja vaikka fanttaa tai jotaki muuta vastaavaa. Ja juomat tuosta lähikaupasta, niinku oon ruukannu ottaakki. Pyrin käyttämähän nätä kylän palaveluuta, sillä tääläki saarahan palavelut pysymään, ettei tartte lähtiä eremmäski kaupoolle. Tästä kylältä saaki kaikki tähärellisemmät ja mitä ei saa niin ne saa sitte tuoretoriilta. Ja lisäksi täs raitilla kulukoo kauppiaita pikapeilla kaupaten mitä milloonki, huutelevat kaiuttimillaan jotta miton tarriolla ja pysähtyvät sitte ku joku hollille sattuu. Ja niis näyttää olevan aika useen vihanneksia ja herelmiä ja joiski jopa lihaaki ainaki joinaki päivinä. Mäku en niistä kuulutuksista saa juuri mitää selevää, mutta on meiränki naisväki niistä joskus lihaaki hakaassu. Yleensa ovat vilieliöötä tästä läheltä ja näin itte myyvät tuottamansa tavarat, tai ainaki osan siitä. Ja sehän on justiin sitä toimintaa jota kannattaa käyttää ja tukia. Jurvaski moni rutajaa, jotta ku eioo sitä ja eioo tätä, mutta ei tiätysti oo jos ei palaveluuta käytetä. Ennen oli vaikka mitä, mutta eioo enää ja ei juuri mitää tuukkaa jos väki aina vain käy hakemas muualta neki asiat joita sais omalta kylältä. Itte oon koittanu aina käyttää oman kylän palaveluuta silloon kun se suinki on maharollsita, ainaki henkilökohtaases elämäs. Yritystoiminnas käyrähän Vaasas sellaasis kaupoos joista meirän tarvittemia saarahan ja siinä samalla saatetaan käyrä Liiteriski tai tukus josta sitte ne maharollsiesti puuttuvat löytyy. Mutta tuoretavara kotoosista kaupoosta. Ja täälä tosiaan on tuoretta tavaraa tariolla vaikka kunka ja jokaasesta laarusta. Tomaatti eioo aina aiva kypsää, mutta se kypsyy hetkes ku pitää tuos terassin kaiteella ja sen jäläkeen matuu oikeenki hyvältä. peruna on oikeen hyvää ja siitä tuliki mieleeni, jotta sitä pitääki ottaa jokunen kun seuraavan kerran vaikka Lotukses käyn. Mullahan on Matjes-silliä pariki kappalesta jääkaapis ja sen kans voiski oll akova sana keittää muutama peruna ja syärä voin ja sillin kans vaikka joulupäivänä... ja tatusti saan syärä yksin, täälä ku eioo juurikaa sualaasen kalan syäjä toisin ku on itääses osas valtakuntaa johona kuulemma syärähän kaikki mitä kiini saarahan..,. sanovat siälä syätävän koiriaki, tai ovat aianki syäneet joskus, mutta nyttemmn on vissiin kiälletty. Isanis on toisemmoonen ruakakulttuuri ja siihen vaikuttaa varmasti lähimaat Laos ja Kamputsea jokkon vaikuttaneet siihen. En sen laueen einehistä juurikaa piittaa, mutta syän jonsei muuta oo. Mutta harvoon sellaasehen tilanteeseen oon joutunu, joskus joissaki juhulis oon joutunu venymähän niitten syämisehen. Noniin, ruakaast asiakki on tullu täs samalla hoiretuksi, viäläku musitaas mitä... no, kattellahan sitä sitte aina tilanetten mukaan. Kello lähenöö kuutta ja mä tairan mennä seuraamahan Boschin eresottamuksia soffalta käsin ja orotella aamupalan aikaa. Son puuropäivä taas! Ja viälon näkkileipää ja sen päälle makrosta hankittua savukinkkua. joka muuten tosi hyvää ja on saksalaasomisteesen lihatalon täälä tekemää ja ei häviä yhtää suamalaasille vastaaville. Saksalaaset on aina osannu lihan teherä monellaki tapaa, mutta varsinki savustetut. jotta näihin tunnelmiin.