torstai

alootettu pikkuusen normaalia aemmin, mutta ei juurikaa haittaa. Mukava täs kuunnellä kylän heräämistä ja orotella kaffin tippumista. Rungin tekemää virkistysjuamaa tutus tuopposes. Sillon passeli aloottaa aamu. Netflixistä sain päätökseen Greenfeld-sarjan ja siinoli peräti 5 kautta ja se käsitteli kirkon toimintaa jossaki eteläs. Amerikasta siis puhutaan, olisko ollu Memphis se paikka tai tianoo. Amerikas ku on yksityysiä kirkkoja ja tämä kertoo sellaasesta ja siihen liittyvästä juonimisesta, kateuresta ja ties mistä. Sinällään harmitonta kattottavaa ja sopivaaki sellaaseksi, jotta voi torkahrella ja ei menetä yhtää mitää. Mutta toisaalta taas on kyse rahastamisesta uskonnon variolla, siitä en pääse kuinkaa tykkäämään. Rahastetaanhan sitä suomeski, kerätään kirkollisverot sun muut ja aiva kaikki kirkon antamat palavelut eioo ilimaasia, vai onko? Mutta tuala on kyse isoosta rahoosta ja isoosta omaisuuksista. Ja asian vahavisti kaveri joka asuu niillä tianoilla, entisiä jurvalaasia kun on niin sanaan on luattamista. No, sitäpä jokainen saa miättiä omalla laillansa, niin mäki teen. Jokahinen pitäkööt oman uskonsa ja tulukoot sen kans toimeen niinku pitääki. Tip palaa tänään sieltä tetriitistä jossa on ollu viikon verran, loppuu mun leskeys jota onki ollu aika pitkään, oli lokakuun loppupäiviä kun vaimo tänne lennähti. No, kattotaan sitte, jotta mnkämooseksi touhu muuttuu kun komentoora tontille ilimaantuu. Tuskin merkittävästi kumminkaa. No, kaffi maistuu hyvältä, vaikka oonki käyttäny keväällä jättämäni kaffit ensiksi. Ilimatiiviis purkis ovat olleet ja aiva hyvin on makunsa pitäny. Oli paikallisesta Lotuksesta tuo kaffi perääsin ja ei juurikaa häviä suomesta tuarulle. No, on mulla Juhulamokkaa usiee paketti, jotta iltapäivästä tairan aukaasta uutukaasen paketin ja tarjota vaimolle ip-kaffit... jos ei jo sitä vaari heti tultuaan. Orotettavis kumminki aamupäivän aikana, meinas jotta pääsöö siinä kasin jäläkeen matkaan, mutta tuolla välillä saattaa tapahtua vaikk mitä ja kun minivanilla matkustaa niin niissäki on sitä pelivaraa aina oltava mukana. Joskus saattaa olla lähties auto niin täynnä, jotta on jäätävä orottamaan uutta tai jotaki muuta vastavaa. Mutta väki täälon tottunu niitä käyttämään ja son aika sujuvaa kulukemista ja ennenkaikkia halapaa. Kopa mäki osaan tästä matkata minivanilla Bangkokkiin ja sieltä vaikka Pattijoelle tai vaikkapa Cha-amiin, erelliseen oon mennykki, mutta molempiin lähäretään etelääseltä asemalta ja sonki aikamoonen asema. On jos jonkimmoosta kuppilaa ja myymälää j amuistaakeni kerroksis oli jopa paikka jossa passit uusitaan.... siis paikallisten, ei meirän farankien. Minivanit on ehkä se sujuvin tapa liikkua, bussit menee isompien paikkojen väliä, mutta ovat hitaampia koska niitä pyssäreitä on enemmän. Kerran erehrykses istahrin Pattijoen bussiin minivanin sijasta ja se kesti tuplasti, mutta niin se opettaa olemaan ja tekemään. Kello varttia vaille kuus ja vielä aiva pimiää j akylä vasta alootteloo heräämistä, kukot siinä kovasti yrittää sitä jouruttaa. Mitäs sitte? Olisko pikkuusen vakavampaa sorttia? Jounia oon kovaa tuumannu ja ajatellu, jotta niin son tuurissaan kuinka täs kellekki käy, mutta jotenki tuntuu köppääseltä, jotta kaveri joka on aina ollu kova tekemään menööki yhtäkkiä täysin tekemättömäksi ja ei pysty oikeen mihinkää. Jounihan teki mulle suames pikkuusen saunarempanki ja teki sen viimesenpäälle ja olinhan auttelemas Jounia täälä kun hänen saunaa valamistettiin. Paneloitiin sitä ja kasattiin Jarin tekemät lauteet tai ainaki niitten runko ja verhottiin neki paneleilla. oon Jouniin tutustunu 2013, oltiin justiin menty naimisiin (8.1.) ja oltiin mpaikallises Lotukses kun tuore vaimoni tuli sanomaan, jotta tuola on suomalaasia miehiä. Sanoon siihen, jotta kattelen sitte jos kohorille sattuu ja kuinka ollakkaa ajauruun juoma-osastolle joka oli silloon toises paikas mihinä nyt, oli sellaanen oma nurkkaus ja sielähän oli kaks suamalaasta ostoksiaan tekmäs ja toinen oli Jouni! Siitä alakoo meirän ystävyys ja Jouni tuli vaimonsa kans meirän pieniin juhuliin muistaakseni samana viikonloppuna. Ja siitäse ystävyys alakoo ja aika pian huomattiin, että tullaan hyvin toimeen ja ajatellaan asioosta aikalailla samansuuntaasesti ja molemmilla on ollu aina tilaa puhua ja molemmat on antanu sitä toiselle tarpeeksi. Seki on tosi tärkiää, jotta osaa antaa toiselle tilaa eikä vain höpötä niitä omiaan kaikenaikaa. oon Jounin resitenssis viettäny eripituusia aikoja, varsinki kun meirän tupaa laajennettiin taisin olla pariki viikkoa kortteeria ja Enin einehis. Ja kun sauna valamistuu, olin useen muutamia päiviä saunomas ja seurustelemas ja neki oli tärkeitä päiviä ja hetkiä. Mutta nyt mennään näillä, mutta ei meirän ystävyyrelle oo mitää tapahtunu, pikkuusen vain olosuhteen vaikuttaa siihen. Mutta orotellaan sitä kuntoutusta ja varsinki sitä paikallsita parantajaa, jotta josko hyvinki siitä olis pauja nykytilanteeseen. Oliko tarpeeksi vakavaa? Oli tai ei, siirryn soffalle jatkamaan tuuminkia.