juhulat

tai markknat sitte käyty ja tulipahan kummnki käveltyä kohtalaanen pävälenkki ja se kyllä jo pikkuusen jaloos tuntuuki.

mutta nyt istun täs pöyrän äärellä aamujuomien kans, niin ei se eilinen kävley tunnu oikeen mihinää enää. Sanoonki illalla vaimolle, jotton oikeen mukavaki kävellä ku ei ota kipiää mihinkää. Olihan siä kaikemmoosta taas tariolla, mutta ei tarttunu juuri mitää mukaan. Pikkuusen niitä pallomakkaroota otin myähääseksi iltapalaksi ja kotona sinapin kans nautittavaksi... non niinku ryynmakkaroota, paitti palio parempia... tai no, anaki melekeen. Sälä syäty ruaka einy päässy aiva listojen kärkeen maistuvuures, mutta menetteli kumminki ja sanoonki vaimolle, jotta oon tottunu syämähän mitä erilaasempia ruakia ja ei tämä ollu ollenkaa niitä maistumattomampia. Ja niinku vireosta näettä, oli salaattia montaa sorttia pöyräs ja lisäksi oikeen tuareita ja hyviäki, stä varsinaasta salaattia söinki aika reippaasti ja oli oikeen raikasta ja hyvää, samoon se niinku sualakurkkutyyppinen maistuu oikeenki oivalliselta. Jotta varsin kelevollinen markkinaeine kumminki. Sitte poislähties havaattin, jotta siinä aiva portilla paistettihin sitä mun herkkua, sellaasta laillansa osterimunakasta ja sepä onki hyvää. Ptää seuraavilla juhulilla koittaa saara sitä. Kuvien synkronointi kestää nyt aiempaa kauemmn, mutta kattotaan, jotta kerkiänkö tähän saara sitä makkakakuvaa... iliman sitäki päriätään oikeenki mukavasti. Kello on vasta ylittäny vitosen ja kylä on niin hiliaanen ja pimiä, ei eres kukkojen kuittaaluja kuulu ku jostaki kauempaa. Se mainittemani tuhkaus tapahtuu huomenna, juhulat oli vielä eileen täyres vauhrs tuos aikalailla lähellä. Kysees tosiaan Tipin koulukaverin isä ja ne juhulat oli sen varsin komialla taloolla tuos lähellä. Mutta huomenna me mennään sinne LopBuriin kosmetiikkareissulle... tarkempaa kuvausta en siihen saanu, mutta mitäs mä sellaasella tekisinkää, hyväku sanotahan jotta johonki mennähän ja mä tuun kans. Moon aina valamis, vanha partiolaanen ku oon. Siis tosi vanha. Jurvan Salovekot oli toiminnas jo mun nuaruures ja pastori Jorma Vesanto oli lippukunnan johtajana ja koko toiminnan sialu, en muista ketää muuta olleen ainakaa aktiivisesti mukana. Oltihin Liukun Eskon kans oikeen vartionjohtaja-kurssillaki Röjön saarella Vaasan ympäristös. Soliki kova kurssi, saareen mentiin kahalaamalla rintaamyäre ja reppuja kantaen, toki päällystö meni veneellä... ja kuri kurssilla oli kova, teltoos asuttiin ja me Eskon kans Teuvalaasten kans sellaases pualijoukkueteltas ja hyvnhän se viikko siälä meni varsin alkeellisis olosuhteis, mutta opittiin yhtäsun toista tähärellistä omaa toimintaa varte. Hauska tapaus oli se, kun teltas poikien kans puhuttiin vissiin pikkuusen tuhmiaki ja johtajat sattuu kuulemahan meirän puheet ja komensi rantahan pesemähän suut saippualla. Me muut pikkuusen suupiäliä saippuootihin, mutta Esko oli tunnollinen ja haukkas saippuastaan palasen ja pesi oikeenki kunnolla... maistuu koko seuraavan päivänki se Sunlight suus ja sai siitä koko loppuaijan kuulla. Jurvas oli kaks vartiota, Huuhkajat ja Sudet ja musitaakseni olin sen Huuhkaja-vartion johtajana ja tehtiin useita viikonlopun reissuja Luukkoon mettäkämpälle ja kerran toisen vartion kans yhyres kierrettiin koko tekoallas ja se oli muistaakseni kaharenki yän reissu. Ne Luukkoon reissut oli mukavia, reppuuhin ei ollu kovin kummallisia eväitä laittaa, makkaraa kumminki ja joskus jopa tonnikalaa purkillinen ja sepä oliki suurta herkkua ja sitä piisas vaikka akverillekki. Kerran Jalo otti oikeen voholuraurakki mukaan ja jonku äitee sitte teki taikinaa pulloon ja olipahan hyvää ku llalla paistettiin vohluja. Nythän kyseesen Jurvan Saloveikkojen toiminta on aikamooses nostees ja vissiin kovin suosittuaki, mutta en asiaa sen kummemmin tunne. Vesannon Jorma asuu silloon siinä pikkupappilaksi sanotus taloos ja sen yläkerras oli se partiokolo ja toises päärys oli huone jossa oli pingispöytä. Sielä kokoonnuttiin ja kuliettiin kellarin kautta, ettei olisi niinkää talonväkiä häiritty ja eihän me kovin myähään siälä kopisteltukaa, ennen kahareksaa jo oltiin kukin kotonamme. Mutta sitä pinkistä käytiin pelaamas muutenki j akoskaa ei Jorma sanonu sitä pahaa sanaakaa, eikä hänen terveyrenhoitajana toiminu vaimonsakkaa. Jorma oli muuten meirän rippipappi ja oli siinä tapaamises joku vuosi sitte ku oli kulunu 50 vuotta ripillepääsystä.

Siinä se rippikuva... kattelkaa kuka kukin mahtaa olla. Eskon kans ollaan vierekkäin, se vinkkinä.

Siinä vihiroon se kuva makkarasta, joku entinen jurvalaanen jo kerkis kysymään, jotta onko tehty koiran lihasta... vastasin, jotta näillä seuruulla ei koiria syärä, son ennemminki tuala toisella aliralla, lähempänä Laosin ja Kamputsean rajaa. Veikkaasin aineksina olevan samansorttiset ku suameski ryynimakkaraan, eli possun liha ja sisäelimet, niistähän se ryynäri yleensä teherähän ja jotaki viliaa toki lisäksi. Kivikylä son se parhaan ryynärin tekijä ja oon sitä ruukannu ostaa siitä autosta joka käy tiistaisin Jurvan kohtuullisen kuuluusalla torilla tuotteitaan myymäs. Kaalikääryleet on kans hyviä, samoon ne vanhanaijan nakit ja siinä ne mun ostamat tuatteet taiski olla, siis siitä myyntiautosta. Kello lähentelöö kuutta, mutta kylä eioo viälä heränny ja ei oikeen mitää mistää kuulu, tosin tuuletinki hurajaa aika kovaa tuos seliän takana. Eileen viilensin ensiksi ilimastoonnilla ja sitte ku menin levolle, sammutin sen ja jäi vain tuuletin päälle jonka vaimo sitte levolle tullessaan suuntas oikeen, jotta puhalsi petihin päin. Ja nysse sitte ploosaa mun selekähän ja ei yhtää tunnu viiliältä, jotta keli muuttuu äkkiä suuntaan jos toiseenki. Nojaa, eiköhän tämä nakutteluki ala piisaamaan, kohta tunnin täs hääränny ja enoo mitää saanu aikahan... no, jollekki jotaki pikaasesti kattottavaa kummnki. Tiämmä.