keskiviikko

alootettu j ailiman merkittäviä poikkeuksia. Eilinen ruaka, vaikka olik runsaahko ei saanu aikaan minkäämoosta tunnetta, jotta olis syäny liikaa. Oli aika mukavasti taas kasvis-lihasuhteet kohorallaan. Soli mukava illallinen vaikka ei mikää nopia tapahtuma, mutta aikaahan on. Nyssitte tein sen mitä oon jo tuumannu tekeväni, eli naamakirias panin muutamia vaalkouhottajia ensiksi kuukauren paussille ja sitte katton tilannetta vaalien jäläkeen jotta rauhottuuko ne kun sitä Halla-Ahoa ei valittukaa... ei millää jaksa lukia sitä jatkuvaa toisten mollaamista ja yhyren ylstämistä. Kunka siitä on yhtäkkiä tullu sellaanen erinomaasuus? Sillon erelleen persujen periaatteet, son vain jemmannu niitä takataskuhunsa ainaki vaalien aijaksi. No, mutta se vaalista, ainaki hetkeksi. Nyt ekllo lähentelöö jo puali seittemää ja kukokki on kuittaallu jo toisenki tovin ja mulla kaffi loppusuaralla. Syksyllähän mun tli naamakirias kaapattihin ja fb poisti sen sen enempää selittelyytä. Eikä vissihin saa palautettua kuinkaa, jotta sinne jäi kaikki vuosien muistot joita oli mukava kattella ja samoon sinne jäi liuta kavereita joita pikkuhiliaa oon saanu palautumahan. Toki sinne saiki jäärä joitaki, mutta innokkaammat ilimootti heti, etten näy kaveriis, jotta onko menny herne siaraamehen... ei ollu hernettä mihinää, tili vain katos yhyres siunaamas. Ja tekaasin samantiän uuren. Nyt näyttääs olevan liikkeellä taas tilien kaappausta, jotta päivittäkää salasanoja riittävän useen ja tehkää kerralla sellaanen salasana, ettei sitä aiva heti aukaasta vaikka oli skuinkaki etevä hakkeri. Niinku ne valitettavasti tahtoo olla. Ja nitä huijausjuttuja sateloo vaikka kuinka, ei mulle mutta oon seurannu jotta monemmoosta yrittäjää on ja jo pelekästään kiriootustaito paliastaa ne huijariiksi. Eivät oo vissihin kumminkaa suamesta ja kuuklen kääntäjä eioo paras maharollinen siihen tarkootuksehen, se kääntää vähä kuinka sattuu, riippuen lähtökielestäki.

sain sitte tuon Pattersonin kuunneltua ja oliki oikeen hyvä dekkari ja tairan kuunnella seuraavaksiki saman kiriaalian teoksen. Päätalo-elokuva Areenasta oli seuraavaksi hollilla ja menööki mukavasti ties monennenki kerran, mutta vastahan mä sen koko Iijoki-sarjan lunki, jotta son laillansa sen kertausta vaikka keskittyyki Kallen aikaan rakennusmestarin aja ensimmääsen avioliiton loppumisen aikaan. Pikkuusen on leikattu versio, mullon kotona Jurvas se neliäosaanen leikkaamaton versin viarashuaneen rikipoksilla ja sitoon ruukannu kattella, mutta en aikoohin. Pistän sen seuraavaksi tuohon isoolle ruurulle ja nautiskelen loppuun. Onki latausta velä 34% akus jäliellä ja kerkiän hyvin nakutella loppuun ja sitte siirryn televison pariin ja paan läppärin lataukseen. Päivä on valiennu aiva niinku varkahin ja liikennettäki jo pikkuusen raitilla kuuluu. Eileen ehtoolla kun kävelin syämästä ne vaivaaset metrit ei palioa liikennettä ollu, mutta silti saa ja pitää olla tarkkana kävelles. Tääläku ei juuri käveliöötä näe, niin ei niitä osata varoakkaa, sen kummemmn autolla ku mopollakaa ja sen takia kävelenki aina oikialla puolella, näen vastaantulijat paremmin ja takaatulijat ajaa vasemmalta ohi. Mutta tosi harvoon pimiällä tulookaa lähärettyä mihinkää, osasyynä on jatkuvasti irti olevat koirakki, jokku on pikkuusen ärhäköötä ja pyäräälleski mullon sellaanen keppi mukana jolla voin tarvittaes pikkuusen niitä kurittaa. Joskus on ollu tarpeenki kurittaa oikeen kunnollaki, mutta ei täälä meirän raitilla. Aikoonaan Cha-amis ne koirat oli oikeen kiusaus, mutta niitä vissihin sittemmin joko lopetettihin tai siirrettihin muualla, jotta väki sai pyäräällä ja kävellä rauhas. Muistan kerranki ku yhyren suamalaasen paarinpitäjän kans lähärettiin syämähän yhtehen ranskalaas-thaimaalaaasehen (kaveri ei syä juuri ollenkaa paikallisia ruakia) niin tämä kaveri otti paarin nurkasta kolffimailan mukaan ja kertoo joutuneensa koiralauman ympäröötäväksi ja selevnneen tilanteesta hutkimalla joka puolelle kunne koirat lähtivät pinkomaan pakoon. Mutta silloon kierrettiin näkyvillä oleva koiralauma ja mentiin toista kautta. Olis pitäny mullaki olla sellaanen maila... Viime kerralla kun samoolla nurkilla oltihin oli mulla pyäräälles aina mukana se isohko kettinki jolla pyärän lukittin päiväsaikaan, mutta muistaakseni en kertaakaa joutunu sitä esille ottamahan. jotta koiraonkelma oli ainaki merkittävästi helepottunu. Täälä tosin nämä koirat on talojen koiria, mutta irti kaikenaikaa, ei tääloo sen kummemmin asetusta tai lakia niitten kiinnipitämisestä. Jotta kaippa niitä eres jotenki ruakitahan kun ne ei siitä kotomarkilta kovin kauaksi lähäre, mutta makoolevat iltaasin tiellä kun son vielä lämmin ja näin autolla ajaes niitä ptää varoa ja väistellä. Oon sen tarkistanu, jotta siitä ei kummempaa noottia saa vaikka ajaaski koiran yli, mutta en tahallani oo kertaakaa niin meinannu teherä. Joskus on ollu aika lähellä kun niitä ei taharo erottaa kuinkaa samanvärisestä tiestä. Monet kylätiet on sementoituja ja kun siinä makaa samaa värä oleva koira, on sitä aika vaikia erottaa. Vaimoki jo teki ylösnousuna ja nyt kun kello lähentelöö jo seittemää on täs munki alootettava päivän ohojelman seuraava numero. Son puuron valamistus ja nyt eioo sitte muutaku pelekkä puuro oliiviöliyllä, eioo leivän palaa laatikos. Vissihin pitää iltapäivästä panna takina nouseskelemahan, nyssitte siitä leipään tarkootetusta vehenäjauhosta, omista ruisjauhoosta ja myslistä, tottapahan nisitäki syätävää tuloo. Nonin, sitte etiäppäin niinku se muinaanen mummeli lumes.