sunnuntaipäivä

sujunu hyvinki rauhallisesti niinku kaikki muukki päivät ja kello lähestyy yhtätosta ja silloon starttaan seiskalle... Tuos ristikkohommaa teheres tuumasin pikkuusen ruakakunnan pyykinpesua. Meillä kun kone hurajaa melekeen kaikenaikaa, ei vain pelekästään meirän pyykkien vaan ennemminki muitten vastaavien kans. Oon havaannu sellaasen asian, jotta vaatteet laitetaan pyykkiin pikaasenki käytön jäläkeen, mutta itte esim. käytän sortseja usiammanki päivän ja joskus pikkuusen kauemman ku toiste. Pairan ruukaan laittaa pyykkiin päivän päätteeksi, ainaki jos oon hionnu. Totta on seki, jotta täälä pestähän aika alahaasella lämmöllä, oikiastaan vettä ei lämmitetä kuinkaa, jotta laillansa se selittää sen, ettei nitä vaatteita päästetäkkää kovaa likaasiksi. Mutta jos vaikka varskut (farmarit) käyy kerran jalaas, ei niitä torellakaa kannata sen jäläkeen pestä. Oon jokku housut meirän pyykkikorista viikannu takaasin vaatekaappiin kun oon moista havaannu ja enoo saanu moitteita asiasta. Konehan on sellaanen pulsaattorityyppinen, täälä ei oikeen automaattikoneet taharo toimia ja tuo on meillä pelannu tosi hyvin vuasikauret ja vieläki toimii. Konees on erikseen linkous ja vesi pitää päästää letkulla ja tietenki usiampi huuhtelukerta kuuluu systeemiin. Vaikka en juuri itte konetta käytäkkää, tiärän systeemin okeenki hyvin ja osaasin toki senki teherä jos se mulle sallittaas. Mutta täälon vähä sellaanen tyyli, jotta jos joku näköö miehen tekevän joitaki tällääsiä hommia herää epäällys talouren naisten osaamattomuuresta... Ei tääloo muita osaamattomia ku tuo vanhempi teinari, Lek osaa jo sentään käyttää pyykkikonettaki ja olihan niitten pakko seki oppia kun äitinsä oli suames seittemisen kuukautta. Jotta sellaanen tuumaus pyykistä. Tipi on viäki siä kurkkusavotas ja en vittiny sinne fillaroorakkaa, ajelin vain temppelillä ja takaasin, jumpakki on jo suaritettu aamupäivän osalta, enää iltapäivä ja iltajumppa eres. Tavoote sen suhteen on parantaa liikkuvuutta ja karkoottaa kankeutta ja sormet pitääs saara polovia notkistamatta lattiaan... vielä on pikkuusen matkaa, mutta pikkuusta parannusta on havaattavis ja sitähän voi teherä vaikka kuinka useen ja siitä seki sitte etenöö laillansa ja pian oon notkia ku täytetty puuma... tai ainaki melekeen. Tiämmä. Tairan jättää ne voileivät sinne seiskalle ja tyytyä lämmittämään makaroonikoteloa jota vielä jääkaapis piisaa, illaliselle voin jättää loput, ettei vain tartte ruakaa pois heittää. Sitä yritän tääläki välttää ja aika hyvin oon asias onnistunukki ja oon samaan koittanu kaikkia kehoottaa. Kun ei tääläkää mikää tuu ilimaaseksi pöytähän ja ruakaa ptää kans kunnioottaa niinku montaa muutaki asiaa pitää. Tai ainaki pitääs, onko paree sanoa niin. Mutta nyt rupian kattelemahan paitaa päälleni ja sitte pian sinne seiskalle.