14.2.

Temppelijuhulas justihin käytynä. Ja vois sanoa jotta johan oli markkinat. Pienet kylläki, muuta meno kiihkiää ja palio ihimisiä kohtuullisen piänellä alalla. Ja ny tätä nakuttelen huanees kuulerin alla, pihalle ei renkää mennä ollenkaa. Siälon moskiittoja niin raakasti. Paree puhutella niitä moskiitooksi jottei kukaa luule tää lehemien lentävän. Itikoostaki ku puhutahan hyttyysinä. Nämon toisemmoosta sukukuntaa ja sanoosin näiren olevan häjympiä. Jonset suajaaru niin havaattet aamulla jalakojes olevan ku norsulla ja kutituksen olevan aiva maharotoonta. Seki on tullu riittävän monta kertaa koettua, jotta josko jo pian oppiis jotaki jostaki. Ruakaa siäloli taas monensorttista ja jotaki tarttuu meillekki vaikka kuinka viiren jäläkehen syärä mätkittihin. Lopetettihin se motelli-sessio ja samalla hakureissulla käytihin syämäs pikkuusen paree illallinen ja pöytähän tuatihin ainaki viis erisorttista ruakaa ja jokahinen toistansa paree. Jottei oikeen ollu näläkäkää vaikka kuinkoli hyvän näköösiä ruakia ja palio. Joku raja sentähä pitää olla. Mullaki. Ja juamaa siälei myyty ku limukkaa, kaliaa en oikeen mihinää nähänykkää. Ja jo päivällisellä olles havaattihin jotta tämä Valenttiinen päivä ja Buddha-juhula lyää toisiansa kovaa kintuulle ku ravintolas ei myyty olutta eikä väkeviä mutta viäreesetä pikkupuarista voi hakia ja juara ravintolas. Mikähän järki tuaski sitte oikeen on? Saahan tuata kysyä, muttei oikeen taharo tulla vastausta minkäämoosta. Ei tälläkää kertaa. Emmolisi ollu sitä vaillakaa. Hyvin päriäsin päivällsiellä ja markkinoollaki. Ei tullu janokaa. Ainakaa kovaa lujaa. Ja noli tuas aiva likellä jotta mopolla sinne hurahutettihin ja takaasin. Eikä ollu yhtää mukkaviriä ku itte ookasin mennentullen. Ja kello eioo viä yhyreksääkää jotta josko pistääs muutamia moskiittokarkoottehia palamahan ja menis kattomahan maailman menoa tuahon terassille. Ja ottaas vaikka lasillisen. Tai miksei vaikka toisenki. Joten täältä tähän ja tuonne. Ja seuraavana aamupäivänä. Nymmun kuulkaa pitää oikeen julukisesti (niinku tämolis muka julukista...) moittia tuota rakasta vaimoa! Se kuulkaa nousoo ja lähtöö sänkystä ku se talommiäs jäiseltä peltikatolta ja rupiaa hetimmite pesemähän pyykkiä ja lakaasemaha lattioota! Ainaki yks maharollinen lukia (mun rakas siskoo) tiätää Tipin tyylin ja sen jottei se juuri osaa olla mitää tekemättä. Jotta olokohot nämä moitteet meirän muutaman kesken julukisia. Eikä puhuta vaimolle mitää. Eihän? Nojaa, sain ku sainki keplottelemalla yhteyren tästä pihamökistä toimimahan. Koplasin Tipin iPhonen yhteyren tähän isoolle koneelle ja sain yhyren laskun maksettua. Vaikkei sillolisi mikää kiirus ollu niin halusin sen pois mielenipäästä. Ny täs saaki sitte taas rentua kenata ja lukia romaania (siis kiriaa tarkootan) ja teherä vaikka välillä ristikkoa. Kaffikki tuli jo tuas juatua ja olipahan taas armottoman hyvää resitentistä keitetty pikkasta parempi! Saatihin me vaimon kans eileen niinki palio räntihin jotta saatihin suunnitelmat taloon laajentamiseksi valamihiksi. Homma olis pitäny teherä jo tänä vuanna, mutta meistä riippumattomista syistä siirtyy joko ens tai seuraavaksi tammikuuksi. Mutta hyvin täs kerkiää suunnitella ja vaikka muuttaakki suunnitelmia. Niinku nua naiset ruukaa teherä. Seku on heirän oikeutensa ja meirän kuuluu vain myätäällä. Niin tääläki. Ei muutaku pitää saara lisää tilaa tuonne makuukammariin ja jatketahan tupaa leveyssuuntahan jokusella metrillä ja saarahan sinne tilaa vaikka jonkusorttiselle oleskelupaikalle tai vastaavalle. Mutta josko kumminki rupiaasin tähärellisempihin askareesihin ku tämän nakutteluhun! Täältä tuonne.