ei

sollukkaa niin heleppoa tua rannalla käveleminen mitä mä muistin. Otti lujaa nilikkoohin ku ranta on niin vitees ja niin nilikat jokseenki luannottomas asennos. Ja hiakka painuu alla niin se lisää raskautta. Mutta niin vain kävelin niin kauas ku pääsin ja takaasin. Mukava ilimahan oli kävellä, mereltä tuuloo aina mukavasti ja aallot huuhteli välillä varpahia. Ja mukavan rauhallista, muutama muuki aikaanen käveliä oli liikkeellä. Samoon thainuaria käsikäres käveleskelemäs. Ja lukemattomia kulukukoiria makoolemas lämpöösellä hiakalla. Siinä aamun tunnelmia. Toki aiva ensimmääsenä kaffinkorviketta ja pientä purtavaa seiskalta. Sanon jotta korviketta ku se ei sen kummempaa nimitystä ansaatte. Mutta alakerras auottihin vasta ovia ja samoon näytti olevan viereesiski paikoos jottoli vain tyytyminen siihen mitä sai. Ja mikäs siinä. Huamenna saa jo ittensä keittämää pikkasta parempaa resitenttiä. Niin, tamon toiseksiviimmeenen päivä ja ylihuamenis olis tarkootus suunnistaa kotoa kohti. Ja johan sitä joutaaki, emmoo oikiasti mikää tällääsen lomaalun suuri kannattaja. Viikko, vähä toista menöö mutta sitte rupiaa jo tulemahan miälehen jotta jotaki muutaki vois olla. Maalla son sitä rauhaa ja osittaasta hiliaasuuttaki. Ja tottahan on seki jotta tuo rakkaus alakaa tympääntyä palio mua enemmän ja ei varmahan kaikkia kehtaa näyttääkkää saatika sanoa. Kunnollinen vaimo ku on. Mutta tänään viä ohojelmas polokumasiinalla ajelua, hiarontaa ja hiushoitoa. Mulle hiarontaa ja vaimolle hiushoitoa, mitä tee ajattelitta? Mä jo hiukseni hoirin ku äsköön suihkus pesin. Mutta luvas on oikeen kunnon hiaronta eikä mikää hively. Siitonki horvi kuoon kunnon hiarojan rookannu, yleensä näitten voimat loppuu siihen ku saa osan ukosta muakattua ja sitte se menöö siihen sivelyyn jostei oo mitää hyätyä jos kerran hiaronnasta puhutahan. Tämoli hiarojan näköönenki ja uskoosin voimia piisaavan munki muakkaamisehen. Mutta ny ensiksi polokumasiinalla toisehenpäähän raittia ja tiätysti takaasin. Täältä horviksi tuanne.