keskiviikko 12. helmikuuta 2014

taas

Näyttää olevan kovaa epävakaalla pohojalla tämän kylän nettiyhteyret. Nyt ovat olleet katki jo melekeen viikon ja justihin sain ymmärtää jotta kolomisen päivää menöö enneku mitää parannusta asiaan on orotettavis. Mutta minkäs teet, näin täälon tapana ja tyylinä ja ei auta vaikka kuinka ottaas kupolihin. Se ei yhteyksiä paluta, mutta saattaa viivästyttää jos häjysti sattuu. Onneksi sain eileen kaverin tyänä tähärellisimmät asiat hoirettua, ettei täs ny niin olisi oikiaa asiaa ollukkaa. Eileen Tip hakaasi mut kaverilta ja käviääm porukalla syämäs siinä lähelle avatus ravintolas ja oli kuulkaa fiksu paikka. Hianosti joen rannalla ja tyylikäs ku mikä, päärakennus kahares kerrokses ja pihalla sellaasia pöyrällisiä katoksia useeta ympäriinsä hyvinhoirettua puutarhaa. Me istahrettihin reunimmaasihin pöytihin ja oltihin näin aiva joen rannas, mutta hyvän matkaa sen yläpualella. Ja ruaka. Voi juutina ku oli hyvää ja sitä tuli naisten tilaamana pöytähän aiva piisalle asti niinjotta jokahinen oli aiva ymmyriääsenä. Ja juamaa tuli. Limukkaa, vettä, olutta ja pullollinen täälä viskiksi kuttuttua viinasekootusta. Ja ku laskun aika tuli niin otin sen ja maksoon pois. Koko porukan syämisen ja juamisen hinnaksi tuli 36€, jottei voi kalliiksi moittia ja meitä oli sentähän kuus aikuusta pupeltamas. Olisko ollu nuppia kohoren kuutisen euroa. Ja toki ylijääneet juamat saa ottaa mukahan. Molin ainoa ku sitä viskiksi mainittua juamaa muutaman lasillisen sooraveren kans otin, mutta ku sitei saanu piänemmis annoksis ostettua. Ja tuala se kenaa ny television viäres ja orottaa vajentumistaansa. Kattotahan jos vaikka ehtoolla... Eileen täälä alakoo neliäpäivääset temppelijuhulat tuas aiva likellä ja sen takia kakarakkaa ei mee koko loppuviikolla kouluhun ku son siinä samalla alueella ja siälon monemmoosia sähkövirityksiä. Kakarat saa näin ylimäärääsen loman koulusta. Tai eiväthän nua oikiaa koulua käy viä kumpikaa, toinen esikoulua ja toinen leikkikoulua. Mutta ehtoolla vissihin mennähän juhulihin patsastelemahan. Ei siä mitää kummempaa oo, son sitä normaalia juhulatouhua markkinakojuuneen ja ruakapaikkooneen. Mutta aina son vaihtelua tähän arkehen. Ensviikon alakupualella suunnatahan Cha-amiin jokon siinä Hua-Hinin likellä. Kattokaa kartasta kuka osaa. Son sellaanen meille passeli aijanviattopaikka, rauhallinen ja justihin sopivan kokoonen. Ollahan jo muutamana vuatena majoottuneet aiva rannan likelle Brittilääsen pitämähän Scandic-resorttiin ja seki on meille kaikinpualin sopiva paikka niin hinnan ku laarunki suhteen. Jounillaki saattaas olla miälenkiintoa lähtiä paikkakunnalle, jottei oo ollenkaa maharotoon jos saisimma vaikka kyyrinki. Seki jää nähtäväksi. Onhan meillä tuas pihas auto, nottei oo kyyristä kiinni. Ja kohtuullinen kuskiki löytyy. Enkä tarkoota ittiäni. Moon sellaanen hätäaikojen kuski elikkäs ajan aikalailla harvoon. Pitääs vissihin vain ruveta ajamahan enemmän, mutta tua liikenne tuala valtateillä joskus aiva hirvittää ku näillon pikkuusen toisemmoonen käsitys liikennekurista ja siinä käyttäytymises. Täälähän ajokortin saaki verrattaen helepolla. Muutamia ajotuntia, pienenpiäni kuulustelu ja piänenpiäni ajokoe jokon lähinnä peruutuskoe. Ja sitte sullon lisenssi lakkaris. Suames son taas veretty sinne toisehen ääripäähän. Mutta tällä haluan laillani julukituara liikennekäyttäytymisen eroja. Emmä omaa ajamattomuuttani halua milläämuatoa seliittää, sehän on kokonaansa mun ja itteni asia. Tottahan mä täälä maalla kurvaalen pois tiähensä ja se piisaa toistaaseksi. Ja mopollahan täälon oikeenki mukava päästellä pitkin maita ja mantuja. Nykki pian meinaan mennä kattelemahan jotta mistä pellolta sen vaimon löytääkää... Johonki se lähtiähilippaasi, mutten havaannu kysyä tarkempaa sijootusta. Mä suurinpiirteen vaihtoeherot tiärän ja meen niitä kattelemahan. Jotta täältä tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti