Pyhäpäivänä

On aikaa nakutella tätä turhuutta, varsinki ku nyt iltapäivästä alakoo tuo valtakunnallinen lottoarvonta joka kestää toisenki tovin. Sen varjos piretähän näitä ”pimeetä” lottoja joita tääläki pelatahan aikalailla. Lisäksi on viä omat lotot jois piretähän omat arvonnakki. Kerranki oltihin oikeen paikanpäällä kattomas moista ohojelmanumeroa ja sitä pyäritti valtion viraasta eläkkeellä oleva vanhempi herrasmiäs. Tämä eläköötyny virkamiäshän piti mua ku piispaa pappilas ja ei loppunu syäminen eikä juaminen pöyrästä. Lisäksi herra puhuu auttavasti lontoota tai ainaki ymmärsi sitä. Jopa munki puhetta. Eileen sattuu mukavasti ku yhtäkkiä aukes joku suajaamaton linia ja olin netis varmahan pariki tuntia ja sain seurata Ylen sivuulta naisten viästiä joka oliki pirnalehen jännä. Niivvain flikat nappas hopiaa. Hiano suaritus. En usko mitallien tuahon jäävän, mutta uskon erelleen jotta naiset niitä tuaa. Suamen miähistä ei näytä olevan juuri mihinkää. Oliskohan urheelu siinä? Ehtoolla pitääs pikkuusen pakkaalla ku aamusta suunnathan sinne Cha-amiin ainaki pariksi viikoksi. Eihän tätä maasoloaikaa oo enää ku vaivaanen kuukausi jäliellä! Seki viä vajaa ja kuukauren päästä pitää olla jo valtion verhoos rivis tiukkana ku naulapussi. Muttei ajatella sitä viä yhtää. Eres pari viikkoa vieläki totaalisempaa huilia, kävelyytä hiakkarannoolla, hyviä ruakia ja miksei juamiaki. Hiarontaa, jalakahoitoja ja vaikka mitä. Hua-hin on siinä aiva likellä ja siältä löytyy jos jonkimmoosta ostoshelevettiä ja sinnekki varmahan pitää jollakitapaa uhurautua. Mutta mitäs täs tämän kummempaa, orotellaan jotta tulooko jostakusta lottovoittajaa ja kattotahan pitääkö joku sitte vaikka hariakaasia... Jotta täältä tähän. Ja täälä jo Cha-am ja maanantian alakuehtoopäivä. Ei tullu taloutehen lottovoittajaa ja näin säästyttihin matkapäivää ereltävältä hariakaasehtoolta. Aamulla kyyti Jounin ja Enin resirenssihin ja sieltä sitte rattoosa matka tänne. Matka sujuu mukavasti ku rouvat haasteli omalla kielellänsä ja me omallamma. Ja sujuvasti kaikki samahan aikahan. Kerran vain pysähryttihin tankaamahan autoa ja pikkuusen ittiämmäki. Matkaa oli sellaaset vajaat 300 km ja mukavastihan tuo meni ku liikenne ei aiva maharotoon ollu ja oli loistava kuski! Paikkana tuttu ScandyResor joka brittivetoonen, mutta niinvain flikka respas väänsi suamiaki jonku sanasen. Tämä paikka oli muinoon sualalaas-thaimaalaases veros, mutta parisen vuatta sitte siirtyny nykyyselle omistajalle. Paikka aiva rannas ja tuasta meirän parvekkeelta varmaan alle sata metriä rantahan. Siis aiva loistava paikka! Ny vain tavarat paikoolleen, juomia jääkaappiin ja vaikka einehtimähän jotaki johonki. Tähän sopiiki hyvin jotta täältä tähän ja tuanne.