alakaa

vissihin nua kisat olemahan vinaalis, olisko niinjotta tänään viimmeenen päisä? Vissihin se kiakon vinaaliki tuloo ehtoommalla, mutta johan tua eilinen oli niinku vinaali. Ainaki mummiälestä. Täälon aamu auennu normaalin aurinkoosena ja täs istun terassilla seiskalta haetun kaffeen kans. Se eioo läheskää pikkasta parempaa, mutta menöö niinku korvikkeena. Kuumaa ainaki on, oli vissihin verenkeittäjä ollu vihaasella päällä. Mitähän sitä tänään touhaas? No, rannalle kumminki ensiksi. Mutta mitäs sitte? Vissihin ajelemma ympäri kylää polokumasiinalla, vaimo ainaki eileen meinas jotta menis johonki eremmäksi hiushoitohon, jotta vissihin mä lähären kyyttäämähän ja seuraamahan katseella toimitusta. Jonsen mitää tuata turhempaa satu keksimähän. Nyei ainakaa tuu mitää miälehen. Ei tämä eres maistu kaffilta. Ku on menny kaikki niin hianoski jotton vain lattea, espressoa ja kaikenmaailman sekootuksia. Ennen oli rehellsitä murukaffia ja sitä sentähän voi joskus itteksensä kuttua kaffiksiki. Tämoli jotaki sekootusta ja makoostaki meinaa olla. Mutta juarahan pois. Eikä ruraata aina. Aallot on eilisestä asettunu ja näyttääs oikeenki rauhalliselta tuas rannas. Tairan ottaa ja lähtiä sinne niin tuloo eres jotaki tähärellistä tehtyä. Ja sekö muka tähärellistä? Kait se kuuluu lomaaluhun käännellä läskiä insinöörin ohojeilla. Ja mä kuuntelen Sinuhea kuulokkeista. Sonki oivallinen aijanviattotapa. Voin oikeen suasitellakki. Nuata näkyy saatavan vähä jokapualelta, mä tilasin tuan Elisa-kiriasta ja ei sollu eres maharottoman kalliskaa. Ja ylen arkistos näyttääs olevan kuunnelmaki, muttei oikeen taharo pelittää tänne asti. Mutta tästä tuonne.