eilinen

päivä oliki pitkästä aikaa sellaanen, jotta lukijoota oli yli sata... Mutta ollahan kaukana niistä lukemista mitä oli silloon ku oltiin thaikkulantiassa ja nakuttelin pariin kolomeenki kertaan päiväs. Eihän tällääset normaalit arkinakutukset niinkää kiinnosta ku elämä toisaalla, erimoosis ympyröös ja asioos. Mutta teenki tätä enemmänki niinku aikani kuluksi, mutta mukavahan son havaata, jotta joku näitä viittii lukiakki. Eioo ollu montaakaa alle viirenkymmenen päisää, jotta keskiarvo lienee siinä seittemänkymmenen tiätämillä ja kuukaures yli 2000 lukijaa kumminki. Eilinen päivä oli sitte sellaanen erimoonen päivä, suunnitelmat muuttuu aika merkittävästi, mutta siitäki selevittiin oikeen hienosti. Kalakki tuli siivottua ja se piänee hauki viärähän tänään Polovenkylään syätäväksi, haukia eivät vissiin oo siinä taloures juuri nähäneekkää vaikka kovia onkimahan ovakki. Samoon pitää hakia kirkolta savustukseen tarvittavat tarpeet ja muistaa ottaa se suomustusrauta siitä varaston naulasta. Sillä olis ollu eileen käyttöä, mutta raamastin yhyren hauen pelekällä veittellä. Samoon on fileointiveitti siälä keittiön veittilooras, senki vois muistaessaan ottaa ja sitte tuonnempana (jos Janne tuaa lisää kalaa) ottaa ja fileoora isompia ahvenia ja sitte paistaa vois... voiku oliski hyvää. Mutta tosiaan tuli tosi tuaretta kalaa moneksi päivää syätäväksi. Jotta soli se päivän paras yllätys. Ja onnittelijoota ja osaaottavia oli yli 200 ja kaikkien kommentista koitin tykätä, jotta havaattevat mun sen huamiooneni. Tänään ku oikeen lopullisesti heräsin niin havaattin kellon menneen jo kuuren yli, tuli miäleen, jotta aivaku olisin myähästyny... ku yleensä oon noussu jo viiren aikoohin ja joskus ennenki. Pitää sitte oikeen tuosta rannekkeelta kattoa, jotta kuinka hyvää unta sitä oikeen tulikaa vereltyä. Ranneke ei oikeen aina sitä rehellisesti mittaa, joskus näyttää mun nukkuneen vaikka olisin ollu tunninki hereellä. Kylläpä kaffi maistuuki poikkeuksellisen hyvältä tänä aamuna, vaikka tasantarkkaan samalla mitalla laitan vettä ja kaffia. Ja sitte vaimolle uuret kaffit, en halua kenenkää joutuvan juamahan vanhaa ja kitkerää kaffia. Paitti lauantaina vaunulla ku Matti K tuli vaunulle ja pannus oli vielä pikkuusen kaffia, juatin herralle apriki kuppia ja ei yhtää moittinu sen kitkeryyttä tai muutakaa. Tuli siinä asiakaski kysymähän kaffia ja sai samaa sumppia ilimaaseksi. Sanoon, etten ittekkää jua vanhaa kaffia enkä varsinkaan myy sitä. Mutta tämä herra-asiakas ei yhtää moittinu, kiitteli vain saamastaan kupposesta. Jotta meni totuutehen neki kaffinloput. Ja Matti oli kans oikeen tyytyväänen ku sai pienen annoksen jämäruakaa mukaansa, lähti iloosella miälellä kohti Haapalanmäkiä ja kotitaloaan. Jotta sellaanenki tarina siihen tupsahti. Ja Tipiki nousi ylähä justihin ennen seittemää ja uus kaffi jo tippumas. Ja sitte alootellahan tätä päivää ja kattotahan, jotta minkämoonen siitä tuloo. Hyvää viikon alakua jokapualelle.