isänpäivänä

muistelen omaa isää joka poistunut tästä maailmasta 2008 ja tottakai muistelen paappojaki. Lyhdyissä palaa kynttilät heidän muistolle. Amerikka sai sitte vaaliasiat jonkimmoosehen oortninkihin ja valituksi tuli se jota toivoon. Nyt sitte alakaa se tuulitukan kiukkuaminen, jää vissihin se perinteenen puheluki kiukkupäissään tekemättä. Mutta ei niistä vaaliista enempää, varmahan jokahinen saa tarpeeksi tiatoa, sitäku tuuppaa nyt melekeen taukoamatta. Mutta mulle ainaki kovaa miälenkiintoosta, oon yleensäkki kiinnostunu maailman asioosta ja suurvaltapolitiikastaki kohtuullisesti. Mutta jatketahan kukin omalla tahollamme asian seurantaa ja tuumaalua. Tänään tyttäreni on kutsunu meirät iltakaffiille, ensiksi piti olla prunssi, mutta työvuorot vaihtuu ja vaihtuu iltakaffiiksi. Sopii seki, tästä eioo ku 45km matkaa. Samalla voirahan käyrä tekaasemas tulevan viikon hankinnakki, jottei mee aiva ajeluksi. Hankinnat tosin pienenöö ku toimintaki hilienöö, mutta aina jotaki kumminki tarvitahan. Eileen alootettihin sitte täälä kotona popioitten paistaminen ja se alakooki oikeen mukavasti, tarkootus olis saara tältä alueelta asiakkaita jokka vois määrättyynä päivinä hakia tuareita popioita. Tai saara määräämättöminäki päivinä, kunhan pienen varoaijan antaa. Ja Vaasaanki voirahan paistella, mutta vielä ainakaa eioo tilauksia kuulunu. Jaa, mittari oli pakkasen puolella, peräti 2.5 astetta, jotta alakaase talavi hakia otetta ja osoottaa jotta vaunuulun vähentäminen on oikia toimenpire. Mutta tästä aamu jatkuu kaffin ja uutisten paris. Niinku kaikkina muinaki aamuuna.