päivä

menny kutakuinki suunnitellusti, varsinki ku oikeen mitää suunnitelmaa ei ollukkaa. kurikas käytiin pienillä ostoksilla Halpa-Hallissa ja Tokmannilla ja siitä sitte ajeltiin Polvenkylään Mietaan akutta. Siis Mietaan kylän, ei Juha Mieton. Oli sellaanen reitti, jotta saattaa olla, etten oo koskaa sitä ajellu ja mukavahan sitä oli ookaalla. Pientä ja mukkaasta hiekkatietä piisas muutami akilometriä. Mutta aika lyhyt oli keskustasta kumminki. Sinne mentiin kaffinisujen kanssa ja hyvät sufeet Anong keitteliki ja pian Jouniki kotiutuu opiskeluistaan. Hän opiskeloo raivokkaasti valmistuakseen jossakivaihees bussikiskikis. Muut maharolliset kiriaamet hänellä kortissaan jo taitaa ollakki ja lisäksi kaikki maharolliset erikooskulietukseen liittyvät lisenssit. Totesin, jotta nualla opinnoolla pitääs tulla hyvä kuski, opetetahan matematiikkaaki viimesenpäälle ja samoon tairehistoriaaki. Jotta kovaa on ylees-sivistävää koulutusta, jottei vain olisi tahallaan pitkitetty koulutusta? Epäälys heräs sen suhteen. Mutta pimiällä sieltä sitte ajeltiin kotioppäin ja kirkolta hairattiin äiteen uus puhelin joka oli tullu postiin. Hankittiin hänelle ääniohojauksella toimiva laite, pitääs olla hyvä ja heleppo käyttääkki. Ainaki mitä tuas pikaasesti kattoon, ei vaikuta ollenkaa vaikialta. Tuleva puhelimen käyttäjä jatkaa Kurikan teekoos tarkkaalus olemista, mutta asiat alakaa asettua kohtuullisen mukavasti ja jaksosta ei taira kovin pitkää tulla. Nyt on hauki uunis sipulin, voin ja kerman kera ja täs vesi kielellä sitä orottelen. Tipi laittoo justiin riisiä tulemaan, jotta ei keitetä perunoota eikä teherä muusia... me ei juuri muutenkaa perunoota harrasteta, muusia ja sitäki harvoon. Muusi on sitä Liiterin maerikkalaasta merkkiä ja siitä tuloo aika hyvää ku käyttää voita ja rasvaasta maitoa. Mutta pian kello lähentelöö kuutta ja on eineen aika.