sunnuntai

alakoo pienooses lämmös, mittari näyttä vähä toista astetta ku sitä tuos kuuren aikoohin koitin kattella, vesisare on tauonnu ja ei näy ku räntäsohjoa pihas. Jotta kuka vielä sanoo, jottei tämoo sohjola? Saattaa olla vaikka koko ns. talavi tälläästä ja tämä jos mikää ei sitte yhtää nappaa. Mielelläni olisin... no, sen jokahinen lukija varmasti tietää, jottei mun tartte sitä toistella. Tänään eioo mitää ohojelmaa, meen iltapäivällä äitin seuraksi kirkolle, on päässy taas kotio teekoosta ja koitetahan olla siälä seurana ku tuntoo olonsa varsinki öisin jokseenki turvattomaksi. Joku on kysyny, jotta miksei me enää asuta sielä, mutta en meinaakkaa aiva kaikkia täälä nakutella ja tästä asiasta voin sanoa vain sen, jotta äitis eioo mitää vikaa. Ja onko keneskää, mutta nyt on vain niin, jotta me asutahan täälä ja sillä sipuli. Enempää en meinaa asiasta mainita. Mutta viime vuonna lähärettihin marraskuun 13, ja sen jäläkeen enoo siälä yöpyny. Mutta ennen sitä vois vaikka paistella popioita joillekki noutajille, ruakiaki saattaas valamistua, mutta erellytyksenä on nouto täältä. Tai saattaasin viärä ku kirkolle meen, mutta son vasta iltapäivällä, jotta lounasta ei kirkolle saa muutaku hakemalla. Tuumasin tuos, jotta mitähän sitä söis aamupalaksi, niin muistin jotton maitoa jääkaapis ja hetimmite laitoon höyrykattilan tuleelle ja sinne riisiä ja ohorasuurimoota. Jotta tulos on pikkuusta paree puuro näin pyhäaamuksi. Eileen vanhiksen työkaveri kävi hakemas popiasettinsä ja siinä ovensuus pikaasesti juteltiin ja kerroon, jotta oon ylihoitajalle soittanu ja ilimoottautunu käytettäväksi töihin jos tarvetta veteraanihoitajalle ilimenöö. Jukka kertoo, jottei siäloo juuri mikää muuttunu ja heleppo olis töihin mennä. Niin arvelinki ja siksikää en juuri muihin paikkoohin tariourukkaa, Vaasas varmasti olis töitä vanhuspualell ainaki, muttaku tämä saatanan koronatilanne on mikä on. En uskoosi pystyväni koko päivää tekemähän maski naamalla raskaampaa hoitotyätä. Nykki kaupaskäynti piisaa ja lasit huurtuu hetimmite ku sen saatanan kuanokopan naamallensa laittaa. Mutta vanhikses olis heleppo olla, vaikka sitte maski naamallaki, ei kaikki tuntisikkaa... Mutta kattellahan sitä sitte tuonnempana, enskiksi taputellahan vaunusesonki kunnolla loppuhun ja vaunu Luottohuollon tallihin ja sitte paneurutahan muihin maharollisihin töihin ja siihen liittyvään. Tilausruakiahan me teherähän kaikenaikaa täälä kotona ja toimitellahanki kirkolle ja Vaasaan, jottei siinä mitää sen kummempaa ookkaa. Mainostamista vain pitää alootella hyvis aijoos ja osittain oon sitä jo aloottanukki, mutta petrata pitää. Ja puskarariohan toimii kaikkista parahiten ja nykki varmahan sana kulukoo ku Jukka eileen popiansa haki ja asiasta töissään puhuu. Höyrystinkattila rupiaa antamahan hyvää tuoksua, toki pistin voita ja pikkuusen sualaaki mukaan. Jouluksi saatan sitte keittää riisipuuron, sitä voi syärä sitte vaikka seuraavanaki päivänä tai sitte teherä vaikka niitä syränkokkosia joita muinoon tekaasin ohorapuurosta. Oikiasti ne kuuluu teherä riisipuurosta, mutta silloon ei puuroriisiä sattunu olemahan ja sain päähäni niitä teherä. Jotta aina on ruaalle käyttöä, mitää ei heitetä roskiin, son yks mun periaatteista. Eileen jouruun heittämähän yhyren rasiallisen roskiin ku oli unohtunu jääkaapin hyllylle ja se kirpaasi aikalailla... Tosi harvoon moista tapahtuu. Mutta tästä se sunnuntai sitte lähtöö ja kattotahan minkämooseksi se muarostuukaa. Hyvää päivän alakua ja jatkoa joka pualelle.