fb

tuotti eileen illalla mialuusan yllätyksen kun löysin sieltä vanhan ystäväni ja naapurinki. Justiin sainki hänelle vastattua ja kerrottua pikaisen ja torella lyhkääsen yhteenveron siitä lähtien ku Jurvasta muutin josksu 1981... jotta pikkuusen aikaa siitä(kin) kulunu. Jotta näin se sosiaalinen meria toimii positiivisella tavalla. Kurikkaan ei sitte tullu yhtäkää ennakkotilausta, jotta se jää sitte käymättä ja valamistaurutahan huomiseen myyntiin tuala kirkolla. Viitisen astetta näytti mittari ja jotaki kosteutta vissiin on ilimas ku ränni roklattaa... mutta koska tahansa saattaa sataa vaikka jäätävää tihkua ja sitte on tiet peilillä, jotta turha ajatella, jotta miksette vaunulla mee myymähän. Me ei tosiaan oteta pienintäkää riskiä vaunun kans, vaikka kuinka vakuutukset onki, niin siinä menee sitte aikaa ja se ei koskaa tuota mitää hyvää. Ja toisaalta, nythän on tämä uus laki, jotta renkaat pitää olla kelin mukaan, jotta jos liukkaalla ajat mettään kesärenkailla niin son voi-voi, tuskin vakuutus korvaa mitää. Mutta mersulla eioo häränpäivää, son kumminki (viäläki) neliveto ja kunhan ei jarruun koske niin hyvin päriää... ja eioo pakottavaa tarvetta lähtiä yhtää mihinkää. Ja huomenna se vaunu nypätään siihen ytimeen vaikka minkämoosella kelillä. Tasan vuosi sitte lährettiin thaikkulaan, mutta nyssitte se jää ja aiheuttaa melekoosta masennusta tai ainaki miälipahaa, ei saa juara rommikolaa jouluaattona silikkipokseriis omalla terassilla... Mutta turha ruraata, näillä mennähän ja kattotahan mitä tästä oikeen sitte tulookaa. Korona ei meinaa antaa periksi, tartuntoja senku piisaa. Ja amerikas tuulitukka kiukutteloo niinku pikkukakarat eikä tunnusta hävinneensä. Siinä ne tärkeimmät uutiset. Siirryn nyt niitten pariin ja juon toisen mukillisen kaffia.