torstai

alakoo melekeen niinku myrskyysis merkiis, mainittava on jotta se myrskyysys ulukopualella, jottei kellekkää tuu väärää käsitystä. Ennustukset tai ennusteet oli aikalailla oikias ja Carunaki jo eileen lähestyy tekstarilla ja varootti maharollisesta sähkökatkoksesta tällä alueella. Nyssitte oikiastaan siihen heräsinki ku satoo oikeen kaatamalla ja tuuli uluvoo, yhyreksisen astetta näytti mittari ja vettä tuloo ny melekeen kaatamalla. Jotta onhan marraskuu. Ja ennusteis oli sitte lunta tai ainaki räntää iltapäivästä, jotta siihen mennes pitääs saara hankinnat tehtyä. Ja varooksi otin pikkuusen vettä jemmahan, meinaan jos sähköt katkee niin katkee vesiki. Vaikkei sillä vetellä palio mitää tee, ku eioo sähköä... mutta saa eres vessan verettyä jonsei muuta. Sarvijoki on sellaasta aluetta, jotta jos vain pikkuusen kovempaa tuuloo, niin täälä katkee sähköt. Jotta sitä orotelles. Mutta kaffit on keitetty, mutta olisko pitäny keittää termariin? No, pientä jännitystä peliin, varsinki ku ittellä on täys muki vieres... Jari oistteli (son se thaikkulan naapuri) ja kirooli tätä tilannetta ja keliä, oli touhus järiestää ittensä kotio sinne thaikkulaan. Siinä sitte asiasta juteltiin niin Jariki tuli siihen tulokseen, jotta mitä hän siälä teköö ku ketää eioo mihinää ja vissihin juuri ei saa liikkuakkaa. Rupes ennemminki tuumaamahan sitä, jotta jos vaimonsa tulis tänne ja sehän saa heittämällä viisumin. Keli tietysti on se mikä on, mutta sei se meille sohojolan asukkaille mikää suurensuuri yllätys oo, on täs keriitty nähärä niin monemmoosia keliä ja talavia, jtta tämä menöö hyvinki niiren joukkohon. Mutta siinä kaverin kans tuumattihin, jotta kummakki kovaa miälellämmä olisimma siälä lämpööses ku täälä tällääses paskakelis. Mutta tilanteelle ku ei voi mitää, ei autaku kärsiä vaikkei mitää ruunua saakkaa. Josko se rokote tois eres jonkimmoosen helepotuksen (en orotakkaa ratkaasua) tähän tilanteeseen ja ens syksynä päästääs kotiomme. Ja sillä tarkootan kotoa Wanglukin kyläs. Mutta seki asia seleviää elämällä tätä aikaa, tapahtukoot mitä tahansa niin se aika vain kuluu ja asiat sen mukana. Kello eioo viälä kuuttakaa, mutta tältä Lattusentieltä ruvetahan töihin menemähän, sitoon täs kattellu ja siunaallu jottei tartte tuanne mennä... ja toivon kaikille turvallista matkaa näis olosuhtehis. Jotta sellaasia tuuminkia tänä aamuna, nyssitte juan lisää kaffia ja paan vaimolle kaffit liipaasimelle orottamahan ylösnousua.