herneet

alakoo olla lionnu tarpeeksi ja virittelin tuon inruktiolevyn käyttöön ja sitte eiku herneet kiahuksimahan. Suolaa, kokonaasia valakopippuria ja sitte valakosipulia ja keltaasta sipulia.

sitte ruskistin hakatun lihan ja pikkuusen maustoon, sitä meiramia ku ei ollu, pistin pikkuusen orekaanoa ja valakosipulijauhetta. Ja ruskistuksen jäläkeen lihat kattilaan ja ajastin päälle. Saa nyt kiehuskella pariki tuntia ja olla vaikka välillä pois päältäki. Täälä tuntuu tuo herneitten likoaminen olevan nopiampaa, oliskohan pitäny pitää jääkaapis... mutta nyt näin ja suolan tarkistin ja totesin hyväksi, jotta syätävä siitä tuloo, kattotaan sitte uskaltaako kukaa maistaa... Pau saattaa lusikallisen maustaakki, muita eppäilen, teinarit tuskin uskaltaa lusikallistakaa maistaa. Pikkuusen kiusasin, jotta tätä on syätävä jos eminaavat pitsalle joskus päästä... sitä ovat meinaan kyselleet, mutta enoo luvannu mitää, turhaahan son koko pitsan syäminen, mutta kattotahan, jotta kuinka höveliksi täs viälä tuunkaa. Ja tuo kissa-asia on ollu taas esillä, sanoon, jotta alakaa saatana kissankusi haista pikkuusen liikaa huushollis ja siitä minen sitte yhtää tykkää. Aamulla se haju oli melekoonen, mutta niitä saatanan kattia oliki ainaki ne kolome sisällä ja tiätysti olivat olleet koko yän. Tipiki on jo kyllästyny asiasta puhumahan ku mitää ei tapahru, ei nämä jästipäät usko oikiastaan mitää eikä ketää. Pitää vissihin ottaa kovemmat keinot käyttöön, ensiksi netti poikki ja kattotahan sitte kuinka yhteyret pelaa. Otan koko moreemin omalle pualelle, mullon mopiiliki kunnos, jotta voin käyttää sitä itte. Mutta koitetahan kumminki ensiksi hyvällä. Mutta nyt jatkan hernarin tarkaalua ja vahtimista.