maanantai

ja vikko alootettu pikkuusen aiemmin ku normaalisti, siihen tuskin vaikutti eilinen futismatsikaa, ei vain jostaki syystä unta piisannu vaikka tais olla yli ykstoista ennenku nukkumahan rupesin. Oltiinki kotona vasta yhyreksän jäläkeen ja sitte sainki nauttia kunnon suihkusta ja herkuttelinki oikeen lämpöösellä vetellä kun sitä kerranki tuli kelevollisesti. Jostaki kumman syystä rupesin tuos aamulla heräällesnäni tuumaamahan kateutta ja sitä mitä se saa ihimisis aikahan. Turhahan son olla selaasesta kateellinen johonka vois ittekki pystyä. Enoo pätkääkää kateellinen Jounille tai Jarille siitä, jotta herrat teköö melekeen mitä tykkää, toiset teköö mitä osaa. Ihaalen kummanki herran kärentaitoja ja sitä mitä saavat aikaaseksi, Jouniki puuhaa resitenssissään jatkuvasti jotaki ja nykki oli saanu valamiiksi huvikatoksen talon kanavan pualelle ja hieno oliki. Mukavahan son siinä kattella kaverin aikaansaannoksia ja ne kestää kattomisen, kaikki on justihin eikä melekeen ja mikää sauma mihinää ei irvistä kuinkaa. Ja sama kaava on Jarin tekemisis, vaikka sen nykyystä taloa enoo viälä käynykkää kattomas, mutta siälon kans huvimaja valamistunu ja uima-allasta Jari kunnostaa parhaillaan, jotta sinne pitää mennä pulahtamahan viimmestään sitteku son valamis ja vesi on laskettu... Mutta nyt kaffia. Mutta liika moni on vain kateellinen ajattelamatta yhtää, jotta son aiva turhaa ja vois ittekki teherä vaikka samaa ja jos ei osaa, vaois teherä jotaki muuta, jottei tarttisi ketää karehtia. Kateus viää aiva liikaa voimmaa itteltä ja saa aikaan muis vain ärsytystä ja jopa nolouren tunnetta tai ainaki myätähäpiää sen karehtijan pualesta. Veikkaan asian olevan tuttua monellekki ja varmaan jkainen on asian kans joutunu tekemisiin, ainaki tyäpaikoolla son jokapäiväästä ja viää siäläki aikaa ja voimmaa aiva väärihin asioohin. Muistan aikoonani Vaasas asumisyksikön pomona ollessani joutuneeni pitämään aika tiukkojaki puhutteluuta näille muitten karehtijoolle, jotta on paree kesittyä omaan tyähönsä, jotta eioo ketää palakattu muta karehtimahan ja vahtimahankaa. Minen esimiähenä vahtinu ketää, sovittihin asiat kuinka teherähän ja aika hyvin ne meni sen mukahan, mutta aina siälä joku vastarantalaanenki pääsi olemahan, mutta neki siitä asettuu sillä tukalla puhuttelulla ja joskus jonkimmoosella ojennuksellaki. En kertaakaa joutunu sen asian tiimoolta oman pomoni puhutteluun, mutta kerran sellaasehen jouruun kun tämä vastarantalaanen oli tyytymätöön mun toimintahan ja jouruun sitte esihenkilöni läsnäollessa kertomahan asiootten torellisen tilan ja sain hänen silimät aukiamahan kunnolla ja näkemähän jotta tämä kantelja oliki se joka oli saanu aiva turhan asian liikkeelle ja oliki itte sen aiheuttanu ja puuttuu sellaasihin asioohin jokka ei sille kuinkaa kuulunu ja sen takia sen varsinaaset tyät jäi muitten hartioolle. Tämä kantelija sai sitte oikeen virallisen ja kiriallisen muistutuksen asiasta, mutta sen tyä oli vähintäänki kyseenalaasta ja pyrki joka asiasta lusitelemahan johonki muuhun mihinkä piti, mutta sain sen kumminki ruatuhun kun sillä ei ollu juuri muuta maharollisuutta. No, se siitä kateuresta ja varsinki tuasta tapauksesta. Jotta son paree kun täälä yksityyselämänki pualella keskittyy vain enemmän omiin tekemisiin ja jättää muitten karehtimisen kokonaan. On muuten hyvää tuo omatekoonen leipä ja sen päälle paikallsita levitettä ja chilimausteesta lauantaimakkaraa... lopetin niitten kalliitten tuontijuustojen ostamisen ja otin tilalle levitettä joka tosiaan paikallsita tuotantoa ja oikeen hyvää ja sopivasti sualaaki. Jotta sitä täs samalla mutustelen, varsinki kun tuli alootettua aikaasemmin ja sitte aamupalan meinaan nautiskella vasta yhyreksän kantturoos tai ainaki viimmestään ja nyt vois olla paikallaan pekoni-makkarasysteemi. Jaa, tämä jäiki julukaasematta, mutta eioo vielä myähäästä. Aamu-tv tuli kattottua ja nyt on sen palasen aika.