perantai

alootettu pikkuusen varemmin, jos eileen meniki pikkuusen myähemmäksi niin nyt tais tasoottua. Oli varmahan ennen viittä ku heräälin ja niin vahavasti tuntuu, ette kannata enää koittaakkaa huilaalla ja otin ja nousin tähän pöyrän äärehen. Naamatuttu tualta piänestä kalastajakylästä lausuu plokissaan, jotta täälä maalla muka porttivahtina ollahan... on täälä yritetty pönkittää tämän valtakunnan siirtymistä sähköösehen toimintahan ja asennettu valavontaa helepottavia kapistuksia ja näin sitä muinaast aportinvaharin hommaa voi suarittaa vaikka vaaterista käsin tai vaikka aiva jostaki muualtaki... täälä kun nämä valavontalaitteet eioo hinnan kiroos ja asennusapua löytyy. Mutta mikäs maalla on olles, vaikka täälä eioo sellaasia pesulapalaveluuta mitä kalastajakyläs on saatavilla, mutta Jounilla on paree sauna ku mikää erempänä oleva ja on oikia sauna eikä mikää sellaanen korvike kuumahuane. Ja valavontalaitteita on tulos viä lisääki, mutta mihin se saa jäärä selevittämättä ja asennuksekki pitää teherä kovaa salaasesti... jotaki jännitystä pitää olla. Mutta torenpuhuen, pian alakaa olla aika lähtiä sinne kalastajalylän lihapatojen ääreen tai paremminki sivistyksen pariin. Täälä kun tuo seurustelupuali jää kovaa vähille, mitäny Jarin ja Jounin kans tuloo höpöteltyä, mutta ei sekää oo eres päivittäästä ja vaikka en välttämättä sellaasta jatkuvaa seurustelua tarttisikkaa niin silti välillä on mukava päästä kattelemahan toisemmoosta elämänmenoa ja tapaamahan vaikka naamatuttuja tai tutustumahan uusihin. Majatalon torstaivisaalu olis kans mukava päästä käymähän ja siitä tämä mainittu naamatuttuki raportoo. Eileen oli kisas taas käyny niinku munki kohoralla on tapahtunu, jotta sitä oikiaa vastausta on pyäritelty, mutta silti annettu kumminki väärä vastaus... musitan, että olisin pariinki kysymykseen tiänny oikian vastauksen, mutta ryhymä päätti toisin ja kiville meni... ja sain sanoa sitte, jotta mitäs mä sanoon. Niin siinä useen ruukaa käymähän. Ja pikkuusen naurettavaaki on se jonku vakikävijöötten joukkueen verenmaku suus visaaleminen, siiton humori jokseenki kaukana ja kaukana on kaikki muuki. Mutta kattellahan nyt ensiksi tämä kuu loppuhun ja ens kuus on se munkkitapahtuma täs meillä ja sen jäläkeen voiski suunnitella jo jotaki muuta. Pattijoella kun niitä tapahtumia piisaa, jotta voi ruveta tuumaamahan, jotta mihin sitä maharollisesti osallistuus. Maksimissaan viikon pyrährystä oon meinootellu, mutta senki näköö sitte kun sinne asti päästähän ja asiaan vaikuttaa varsin olennaisesti senhetkinen liikkumiskyky ja tilanne sen suhteen muutenki. Jotta se erellä mennähän ja touhutahan muutoonki. Nyt touhutahan sitä kaffia, iliman sitä ei pääse niinkää käyntihin, ei ainakaa niinku nua kukoot on päässy. Valitettavasti jättivät tuon takapihalla kiakuvan kukon henkiin ja sattuu olemahan tianoon kovaäänisin olento, äsköön kun kävin kaffia laittelemas niin se veteli täysillä siinä muutaman metrin pääs ja se eioo pieni ääni jonka se päästää. Mutta viälä senki aika tuloo, sanokaa mun sanoneen ja aika on tullu joittenki kissienki. Mutta miten, sitä en meinaakkaa selevittää, ettei joku kissiväestä vallan riamastuusi. Mutta täälä hoiretahan muitaki asioota erilailla ku sohojolas ja saa jääräkki niin, ainaki tämän asian kohoralla. UGH! Mutta toisaalta, en nuosta kukoosta noteeraa enää juuri kuinkaa, mutt amuistan sen kun ensimmääsiä kertoja tälle kylälle tulin ja silloonen taloo oli tuos palasmatkaa ja meillä oli ainoa erillinen huone jonka seinän takana (seinä oli osittain aaltopeltiä) majaali kanat kukon johtamina ja tämä kukko tiästysti sitte aamuusin alootti sen komentelun meleko aikaasin ja meleko kovalla äänellä.. Ja silloon se kyllä herätti kerrasta, mutta ei enää. Ja silloon muistaakseni kanat kukkoineen siirrettihin johonki häirittemästä ja sittemmn ne hävitettihin kaikki. Ja yritettihin täski pitää kanoja, mutta se sortuu johonki tautihin ja sitte ne kaikki hävitettihin. Täälon meinaan tuo eläinten lääkinnällinen hoito aika heppoosilla, eläänlääkäreitä eioo juuri mihinää ja neki joita on keskittyy enemmänki suurimpihin eläämihin niinku sikoohin ja nautoohin, lemmikkien lääkäriistä enoo kuullukkaa puhetta, enkä varsinkaa eläänten sairaaloosta jokkon sohojolas jo aika yleesiä ja isoa pisnestä. Toki täälä eläämille ruakia on isoommis kaupoos, mutta esim. rokotukset on aika harvinaasia ja siksiki pirän nuata kissiä pahmpina maharollisina lemmikkiinä ennenku non leikattu ja rokotettu ja siihen täälä eioo oikeen maharollisuuttakaa. Jotta siinäki miäles mennähän valtakunnan tahtihin ja ei yritetäkkää muuta. En ainakaa mä. Jokku ottaa kulukukoiriaki ristikseen ja sitte ruakkii niitä apremmin ku ittiään, mutta emmä siinäkää juuri mitää järkiä näe, mutta toki jokainen saa teherä mitä itte tykkää, mutta tällä kylällä ei varsinaasia kulukukoiria taira juuri ollakkaa, nämä mitä täälä näkyy on käsittääkseni kyllä ruakinnan piiris ja eivät oo kuinkaa aggressiivisia ja eivät eres juurikaa hauku kun ohi ajeloo. Mutta nysse kaffi on jo tippunu.

Nyt sai päivä sen oikiansorttisen alakunsa. Ja eileen Tipi sai soiton serkultaan Nokilta ja joka kertoi isänsä olevan kovin huonoos kantimis sairaalas. Ni, sinne sitte menvät serkukset ja tilanne eioo kovin hyvä, keuhkoosta toimii enää toinen ja ei sekää kunnolla joten elintoiminnat alakaa loppua muutenki. Tämä Tipin vanhin elossaoleva velii on se entinen munkki joka jokseenki hyvin toipu siitä aivoveritulupasta ja siitä johtuvasta leikkauksestaki, mutta ilimeesesti nyt on menoa. Jotta täs tullee sitte neki vielä etehen ja niitähän ei voi väsitää enkä sellaasta eres oo ajatellukkaa. Tämä tuloo olemahan se ensimmäänen lähiomaasen kohoralla johona oon ollu läsnä. Mutta einy ruveta vielä miestä tuhkaamahan, orotetahan mtä ja kuinka tapahtuu ja toimitahan sitte niinku ptää. Niinku aina. Tämä velii tosiaan asuu siinä vanhas taloos tyttärensä ja tämän miehen kans ja taitaa siinä asua viälä yks poikai j ane tilat eioo suuret. Mutta ei täälä osatakkaa sen kummempia tiloja vaatia, ajatellahan vaikka nauta likkoja jokka nukkuu tuas meirän olohuaneen nurkas, siinä non elämänsä nukkuneet ja taitavat niin teherä viälä toisenki tovin. Harvalla -joskellää-. täälon omaa huanetta, ei ainakaa niinku meillä. Ja meillon viälä nykyään olohuanekki, se rakennettihin viitisen vuatta sitte ku tuntuu, jotta tarttoo lisää tilaa. Oon vissihin joskus saattanu kertoaaki tästä Tipin Nok-serkusta, mutta toistan sitte ittiäni. Siinon sitte mukava ja yritteliäs pariskunta tämä Nok ja San, pyärittävät pikkuusta kukka- ja kurkkuvarmia tuas aika lähellä ja valitettavasti ovat jääneet lapsettomaksi, mutta nyt huolehtivat kääkyrästä enemmän kun tämän äiti. Ja huolehtivakki hyvin ja kääkyrä saa justihin sitä mitä tarttoo ja ruakaa ja kaikkia muutaki riittävästi. Ja onhan niillä apuna se tämän munkin vaimo joka kans niitten kans siinä asuu. Kova pariskunta tekemään töitä vaikka ei sekää pisnes mitää suurta pääse olemahan, mutta toimeentulonsa siitä saavat, mutt akovalla tyälläse pitää stä ottaa. Jotta mahtuu tähän "bönden" arkeen montaa siaa, sellaasiaki joita ei turrepaikkos pääse/jouru koskaa näkemähänkää. Suku on täälä tärkiä ja en sitä oo koskaa kyseenalaastanukkaa ja siksiki ollahan päärytty siihen, jotta Pau tuloo meille kortteerihin kun menöö sinne kasvihuaneelle hommiin ja ansaattemahan perheelleen elantoa. Son oikiastaan ainoa tapa millä voirahan näitä auttaa, me ei kyetä niitä tänne elättämähän, ei meiränkää pisnes oo mikää kultakaivos, hyväku siitä itte elantomme saarahan. Jotta siinä pikkuusen arkielämän realismia sinne ja tuanne. Jotta tämon sitä arkista elämää, ei mitää turrehumppaa eikä muutakaa vastaavaa ja tästä mä laillani tykkäänki. Elää tätä kylän ja suvun arkea ja tuntea sen olemassaolo tosi läheltä. No, josko sitä sitte päivän teemahan. Jaa, mutta sitähän eioo olemaskaa, jos siksi ei lasketa ristikon ratkontaa, fillarilla ajelua ja muuta vastaavaa. Jos lasketahan, niin siinähän sitä teemaa piisaski. Pian alakaa tammikuu verellä viimmeesiään ja alakaa meirän toiseksi viimeenen kuukausi ja täytyy toreta, jotta aika on menny oikeenki mukavasti, ja kutakuinki niin kuinka sen ajattelinki menevän. Rentoa oleskelua ja sopivasti liikuntaa ja siihen välhin sitte jotaki muuta. Niinku joulukuu Cha-amis. Soli oikeen mukava ja ens vuanna otetahan uusiksi ja koitetahan vaikka samaa kortteeria, soli oikeen passelilla paikalla ja ei ollu kalliskaa. Olisko se kuukausi ollu parisen sataa euroa tai lähelle sitä ja se piti sisällään petivaatteet ja lähes täysin varustellun keittiön. Mikron otan ens kerralla mukahan, jotta saan kunnon puuroa... ja leivänpaahtimen von suasista jättää pois ja siksitoiseksi son menos rikkiki ku paistaa kaiiki aiva mustiksi. Ja Cha-amista tykkään siksiki, jotta siälon kaikki mitä tarttoo, mutta ei liikaa ja kaikki on siinä lähellä fillarimatkan pääs ja mopotaksiilla pääsöö sitte eremmäksi ja oikeilla taksiilla vaikka mihinkä. Ja mitä muuta tääläolosta? Ei mulloo ainakaa moitittavaa, piahmaata voisin sitte paremmas liikuntakunnos olevana ruveta laittelemahan ja teherä jotaki sille joutavalle altaalle, jotta hommia kyllä olis kun vain olis kkuntoa teherä niitä. Mutta ei täs maailamas asia t niin vain karkaa, kattotahan paremmalla aijalla kaikkia ja toivotahan terveyttä piisaavan ja jopa sen kohentuvanki. Jotta näihin tuuminkiihin on hyvä päättää tämänaamuunen nakuttelu ja siirtyä vaikka television parihin. Kattotahan, jotta kuina YLE siihes suhtautuu ja toimitahan taas tilanteen vaatimalla tavalla. Niinku aina.