llallinen

normaallin aikaan ja taas oli Pau lattanu loistavat eineet, oikeen mukavasti maustettua possua kasvksilla ja sitte parikasi paistettua leivitettyä kanaa. Ja toki riisiä oli lisukkeena ja mulla tomaattia. Eivät vain kerinneet kuvaan. Ja eileen tosiaan annoon Rungin lapsosille viimmeesen suklaalevyn ja tälläkertaa ei varkaita käyny jääkaapilla, pirin siksiki tarkkaa kirianpitoa, jotta montako levyä kulloonki sinne jätin ja ei Cha-amis oloaikana ollu hävinny yhtäkää. Vissihin muinaasella suklaarosvolla muistis vielä torella lähellä ollu lentomatka terassilta maahan. Eioo kellää mitää asiaa meirän jääkaapille eikä näihin tiloohin muutenkaa, Pau välillä tuloo koputtamatta, mutta en anna sen yhtää häiritä, mitäs tuloo. Moon niinku kotonani ja justihin siinä asus tai asusteetta ku kulloonki satun olemahan. Saatan kyllä muistaessani laittaa oven lukkohonki ja aina lukkohon kun johonki tästä lähäretähän, ja vain mulla on avaamet tänne. Toinen aina kukkaros ja toinen sitte mukana taskus. Ei tänne oo kellää mitää asiaa, nyttemmin kun on jääkaappi keittiöski. Mutta ilta kerkis pimentyä äkkiä, justihin lopeteltihin ruaka tuas etuterassilla ja nyon aiva pimiää jo j akello on puali seittemän. Son vähä niinku verohot verettääs etehen, se tuloo niin nopiaa. Jokohan ptääs panna kuuleri päälle, ollahan menty pelekällä tuulettimella, mutta tairan laittaa kuulerin päälle ja säätää sitä pikkuusen lämpöösemmäksi, jottaei tuolle rakkaurelle tuu kylymä... 25 on passeli lämpö ja silloon voi laittaa tuulettimenki pois päältä, mua se meinaan välillä pikkuusen vaivaaki ja varsinki aamuyästä tuntuu jopa epämukavalta sen puhallus. Vissihin kumminki lämpötila laskoo muutaman asteen ja saa sen aikahan. Silloon pitää oikeen vetää peittoa päälle, muutoon nukun iliman peittoa. Huomenna Pau menöö hakemaan viisumia Bangkokista ja menöö aiva ittekseen ja minivanilla sujauttaa. Son halavempi keino ja ei mee miehensä maharollinen työpävä hukkaan. Osaa tuo sinne mennä ja asiat pitääs olla kunnos, tosin multa eioo kukaa mitää kysyny ja enoo asiaan kuinkaa puuttunu, joku toimisto sitä viisumiasiaa hoiti vaikka olisin vissihin osannu sen ttekki teherä, mutta annoon näitten touhata aiva omahan läjähän. Sanoon vain vaimolle, jotta oon viisumia teheny jo vuasikausia ittelle, hänelle ja joillekki muillekki, mutta en ittiäni tyrkytä kuinkaa jos on rahaa maksaa toimistojen palaveluusta. Thaimaalaasten paha tapa on olla tietävinään asioosta, ainaki omasta miälestään, mutta torellisesti eivät juurikaa mistää tiärä ja tarttevat sitte jonku maksullista palavelua. Moon ruukannu itte aina kaikki asiani hoitaa ja teen jakoski niin. No, silloon muinoon kun naimisiin mentiin, käytettiin toimistoa joka hoiti kaikki juoksevat asiat ja me mentiin vasta sitte paikalle kun oli nimien kirioottamisen aika. Mutta solis ollu aika hankalaki asia itte hoitaa, oli niin monta paperia jokka piti kääntää thaiksi ja enklanniksi ja vaikka kuinka, jotta silloon pääryttihin ratkaasuhun joka oli heleppo ja ei maharottoman kalliskaa. Mutta näin on päivä saatu melekeen taputeltua, mennähän jo kovaa vauhtia seiskaa kohori ja vesipäivä tästä sitte tuliki. Ei ollu maullaan yhtää ja silloon on turha maistellakkaa yhtää mitää. Mutta kattotahan sitte huomenna, uus päivä on aina uus.