Tipin

ajoharioottelu jatkuu taas ja menivät nyt Paun kans molemmat ja Chang lähti niinku henkiseksi tueksi. pikkusuen vaimo tarttoo lisää rohkeutta auton kans, justihin koitin sille sanoa, jotta son vain kone joka teköö justihin niinku se laitetahan tekemähän. Se eioo automaatti, vain vaihteet on sellaaset. Mutta hyvä siitä tuloo ja hyvä jotton auto jolla saa hariootella. Illalla lupauruun lähtemähän DonChedin markkinoolle, näettä sitte vireoolta minkämooset kuhinat siälä onkaa. Keppi tueksi mukaan ja siälä ei voikkaa niin lujaa kävellä, jotta hyvin päriään. Se keppi antaa pikkuusen lonkalle tukia ja näin helepottaa kävelyä. Ja vesipäivät senku jatkuu, jotta ei tartte sitä juamista niin kyselläkkää... vettä vain. Tuli tuos mieleen sellaanen artisti ku Tuomari Nurmio ja sitähän piti heti juutuupista laittaa soimahan. Oli 80-luvulla kova sana ja herraan tutustuun Hämeenlinnas jossa olin hoitoalaa opiskelemas, herra oli vissiin jossaki alansa harioottelus tai vastaavas. Sitä lakia luki, mutta ei vissiin valamistunu kuinkaa, näin oon ainaki antanu itteni ymmärtää. Hyvää musiikkia kumminki on teheny ja oon aina tykänny. Voitelin lonkanki oikeen erityysen hyvin, ja paan vielä linimenttiä ennenku lähäretähän jos se vaikka helepottaa kävelyä omalta osaltaan. Ylämyllyllä oli mun aikana sellaanen kuppila kun Ramona ja soli siinä risteykses josta mentiin silloosenhen varuskuntahan ja paikka tuli jokseenki tutuksi. Oli ainoa kuppila alueella josta sai keskaria vahavempaa juamaa. Olihan siinä vieres Myllykrouviki ja sitte Ostarilla oli Millers mutta muistaakseni olivat keppanapaikkoja molemmat. Ramonas tapasin Jaakko Teponki joka asuu silloon Ylämyllyllä ja sillä oliki hulppea taloo siinä lammen rannalla, mutta muutti sittemmin Kajaaniin ja myi talonsa tai menetti huonosti menevis pisneksis. Jaakko oli hauska mies ja veisteli siinä paaritiskilläki juttujaan, ettei meinannu saara juamiansa juatua. Mutta antaa nyt nuatten muisteluvireootten olla, jottette niihin kyllästy, vaikka ei niitäkää oo pakko kattella jonsei tykkää. Yks mun suasikki oli Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leevings ja valitettavasti Göstä lähti tästä maailmasta aiva liika aikaasin, nyt kuuntelen muistokonserttia jossa eri artistit esittää hänen kappaleitaan. Ismo Alanko vetää Pohjois-Karjalan aiva loistavasti, onhan se Joensuun poikia ja musiikkimies viimesenpäälle. Toki Hassisen Koneen muistan oikeen hyvin, muistan sen ompelukoneliikkeenki josta orkesteri sai nimensä. Oli lekentaarisen Jokelan lähellä tämä liike ja seki saatto vaikuttaa nimen valintaan. Mutta Göstä teki loistavaa musiikki aja se tosiaanki jäi elämään ja kuuntelen sitä lähes päivittäin. Nyt keskityn musiikkiin ja orottelen, jott akoska lähtö markkinoolle.