lauantai

alootettu ja Pau anaki alootti sen tosi aikaasin, touhannu vssihin ainaki pari tuntia ja laitellu näitä tähän päivään kuuluvia ruakia ja asetelmia valamiiksi. En eres kyselly, jotta palioko tuollaaset systeemit kustansi, ei kuulu mun vastuualueeseen ja maksakoot mitä maksaa, nän on aina toimittu ja niin teherähän jatkoski. Kuulemma. Rikä mulla siihen mitää sanomista ookkaa, tämon kumminki päiväs ohi ja ruaat kumminki syärähän muaros tai toises, minen nitä sitkeitä kanoja syä, en vaikka niiton tuntikaupalla keitetty ja sitte paistettu niin ovat siksiki silti sitkeitä, jotta jätän ne mutten syätäväksi. Mutta onhan tuala vaikka mitä muutaki, yks mun suasikki on se spakettia etääsesti muistuttava ruaka jota veikkaan saavani aamupalaksi, ainaki ennen on niin ruukannu olla. Tipi eioo vielä osoottanu minkäämoosia heräämisen merkkiä vaikkoon täs ollu niinku neiti aika ja ilimoottanu ajan pualentunnin väliin. Mutta on vissihin relekoonu hommat Paulle jokon kova likka tekemähän kun on selekiät ohojeet ja värkit valamiina. Mä hakaasen sitte kaffia ja kuvaan pikkuusen asetelmia. Ei vain nyt onnistu kuvien liittäminen, pitänee kokeella toiste paremmalla tuurilla. Vissihin joku häiriö yhteyren kans, pitää seki tarkistaa kun eileen se jäi. Tipi hoitaa tuon yhteyren maksamisen, se yleensä haetahan tästä pihasta, mopokuski tuaa alskun ja ottaa samalla rahakki vastahan, kuitin kyllä kirioottaa. Ja samoon täälä tapahtuu moni muuki laskuttaminen, jokku laskut voi maksaa seiskalle, mutta jokku pitää käyrä maksamas oikeen paikanpäälle, niinku sähköt ainaki on maksettava oikeen konttorilla. Jotta täälä ei viälä oo tuoa sähköönen maksaminen eristyny kaikilta osin. Mutta kylläpä nukutti mukavasti sen mukataan jäläkeen, en vissiin heräälly kertaakaa ennenku viireltä sitte nousin ja menin varmahan ennen yhyreksää petihin. Ja ei se ruaka maharottoman raskasta oo, palio keittoa ja sitte kevyesti rillattuja lihoja ja varsinki mä vetelin sitä maksaa ja sitte oli niitä kastikkeita joihin sai lihoja topata ja meillähän oli tosiaan oikeen oma rilli vain meille kaharelle. Ja tiätysti nukkumisehen vaikutti juamaki pikkuusen, melekeen pikkuupullollisen sankkaria siinä parin tunnin aikana nautiskelinki ja oli oikeen passeli ruakajuama. Sillävälin täälä Chang oli päästäny kanoja henkiltä ja keitteli niitä isoolla kattiloolla joita saa temppeliltä laihnaksi. Ei suastu kuvat siirtymähän, jotta kuvasin vireon ja koitan sitä saara tänne iloksenne. Ja kuvaan toki lisää kunhan pikkuusen valakenoo ja saa paremminki kuvattua. Vireo siirtyyki heti, mutta kummallista on nuotten kuvien jumittuminen. Yks kummallisuus lisää erellisten seurahan. Ämyriistä rupes kans tulemahan asiaankuuluvaa musiikkia ja siton jo tullukki pian tunnin, jottei taloures nuku muutaku teinarit... niitei haittaa mikää meteli, vasta sitteku Tipi ottaa ja vetääsöö peitot päältä, nousevat, mutta eivät uskalla tärilleen kiukutellakkaa. Äitinsä jos aman tekis, alakaas sellaanenki piipitys jotta sitei kuuntele elävä erkkikää. Enkä mä, ainakaa miälelläni. Tottahan teinarikki veteli eileen, kolomistaan saivat paistella omalla rillillä ja vahariin, jotta kaikki söivät mitä hakivat pöyristä. Jos ei kaikki mee, joutuu maksmahan sakon ylijäämistä. Ja mukahan ei saa ottaa mitää, muutaku salaa ja siihen minen koskaa oo ruvennu enkä oo antanu muittenkaa niin teherä. Joskus muinoon kysyyn saara ottaa kanan luita koiralle ja siihen sain luvan ja omistaja toi muistaki pöyrstä luita, jotta meirän silloonen pihakoira sai aikamoosen annoksen syätävää. Ja täälä tosiaan koirat syää kaikki mitä niille annetahan, ei sillä koiralla ollu oikiaa koiranruakaa muutaku pentuna, sittemmin söi mitä pöyrstä jäi ja aina se sai kumminki syätävää, siitä pirin hualta. Eilises ravintolas oli kans kissiä aiva kiusaksi asti, ihimeellistä kun antavat omien kissien luuhata asiakkaitten pöytien alla ja tianoolla, eläämillä ei pitääsi olla mitää asiaa ravitsemustiloohin, ei siälä eikä tääläkää. Mutta täälon vissihin toisemmooset säärökset tai jos eiookkaa, niin niitei sitte vaharita kuinkaa. Kello lähentelöö vasta kuutta ja mä rupian kattomahan nuata rituaalia, jotta kuinka ne oikeen menikää, siiton se kolome vuatta ku viimeksi täälä tähän aikahan oltihin ja siinä aijas kerkiää jo asioota unohtaakki. Ainaki joitaki.