maanantai

alootettu ja samalla päätellähän tammikuutaki pikkuhiliaa, huamenna viimmeenen päivä. Elinen pävä päättyyki oikeen mukavasti, sain Tuula Rajasaaren Flortasta messenkeriin ja rupateltihinki siinä sitte pikkuusen yli pari tuntia! Ja aika meni tosi nopiaa. Tuula on tuttu lapsuuresta asti, muistaakseni tuli meille kotiapulaaseksi kun oltihin aika piäniä mukuloota ja meitähän oli ensiksi kolome vuaren väliin ja silloon oli aika yleestä palakata a likkoja kotiapulaasiksi ja sellaaseksi Tuula sitte meille tuli. Jottoon tuntenu oikiastaan koko ikäni Tuulan ja Erkin jonka muistan aina sellaasena komiana miähenä, tukka oli prylkreemillä takana kun tuli meille Tuulaa riiaamahan. Ovat Loriitas asuneet 70-luvulta asti ja sinne kotiutuneet, poikia on Olli ja Timo ja sitte kaksooslikat joitten nimiä en millää muista... Tuulan kans on aina mukava rupatella ja muistella vanhoja ja sitte pikkuusen uurempiaki ja niin juttu meni tälläki kertaa, valotettihin kumpiki omaa elämäntilannetta ja sitte siunaaltihin joitaki asioota, tälläkertaa ei Trumppiin keriitty ollenkaa, mutta yleesnsä sitäki on ollu jotaki juttua. Jotta nämä tällääset on aina mukavia tapauksia ja niistä saa hyvää mieltä pitkäksiki aikaa ja toivottavasti saa niitä aikaan toisellekki osapualelle. Jotta mullon aina hereelläolles laitteet auki ja oon melekeen aina toisespääs valamiina, jotta siitä vain laitteet laulamahan! Mä meen nyt laittamahan kaffia tipahtelemahan. Päivä on melekeen jo valiennukki ja kellohan lähentelöö silloon jo seittemää ja kylä on arkia aloottamas. Tänään olis jo pieni tarvekki käväästä Samchukin vanhalla torilla ja erityysesti apteekis, alakaa olla ibuprofeiinit ja parasetamoolikki aika vähis. Lähinaapurit kun tiätää, jotta mullon lääkkeitä niin ruukaavat käyrä sitte niitä verottamas, oon sanonu kyllä jotta ei ne mullekkaa ilimaasia oo, mutta oon kumminki aina jokusen tapletin antanu kerran on ollu kysees akuutti hammaskipu tai vastaava. Yleensä nuos kyläkaupooski on vastaavia troppia, mutta eihän ne hinnankiroos oo, jotta hyvinki jouran muutamia antaa. Justiin tuos tuumasin, jotta mun pitää se Tuulan poika Olli kans tavoottaa messenkeris, sen kans enoo puhunukkaa kertaakaa ja oonko tavannukkaa ku joskus munoon lapsuusaikana. Timon oon tavannu Jurvaski josta tämä osti tuvan siitä aika läheltä meitä, uskovaasten laaksoksi sanotusta paikasta, mun lapsuuskaverini kotitaloon ja on sitä laitellu sisältä ja ulukoa kuntohon ja osittain sitte laitattanukki. Taloo on nyt aivaku uus ja sain eileen kuulla, jotta Timo olis nyt keväällä menos sinne, jotta saatan hyhtikuus vaikka tavoottaakki sieltä ja nyt eioo se saatanan korona tapaamises minkäämoosena jarruna. Soliki aikamoonen riippakivi monellaki tapaa. Mutta ei siihen mennä yhtää, se alakaa vain vituttamahan. Poijakki alakaa olla jo kelevollises iäs, Olli 62 ja Timoki 60 täyttäny, jotta oikeen alakavat olla miähen iäs kumpiki. Muistelen, jotta joskus tehtihin kesäreissujaki porukalla, Erkillä oli sellaanen volkkarin kleinpussi ja sinne vain maharuttihin kaikkityynni j amatkattihin Siilinjärvellekki isän veljeä kattomahan. Tällääsellä reissulla jäi isälle miälehen Timon sanonta johonaki vaihees ku oltihin jotaki syämäs, niin Timo tokaasi, jotta "mottaasin makkaraa" ja se jäi isälle elämähän ja aina sen musiti kun tuli Timosta puhetta. Ja tämä tapahtuu joskus 60-luvulla, isän veli Yrjö menehtyy työtapaturmas jo aikalailla vuasikymmenen aluus. Nyssitte sitä kaffia. Erkillä oli veljensä Matin (R.I.P.) kans autohajottamo Seinäjoella tai sen lähimaastos ja siälä vietin elämäni mukavimpia päiviä kun sai oikeen luvalla penkastaa autojen kans. Päivät meni ku siivillä ja ei meitä kukaa kuinkaa vahtinu, mutta ei me mitää pahoja tehty, luvan kans saatihin ottaa autoosta merkkiä ja muita pois, jokka sitte toki annettihn Erkille ja se niitä sitte tarvittioolle myiki, niinku kaikkia muutaki mitä autoosta irti ottivat. Silloon ne asuu urheelukentän vieres ja ikäni muistan kuinka Erkki juoksi juaksuraralla ja soitti trumpettia... saatto olla pikkuusen huumorituulella muutoonki, mutta osas hyvin soittaa sitä trumpettia. Ei kuulemma enää saisi ääntäkää torvesta, eileen kysyyn. Noniin, se musitoosta tälläkertaa ja palatahan melekeen tähän päivähän. Teinarikki näytti saaneen tukkansa irti tyynyystä ja valamistautuvat koulupäivään ja Chang näytti kans olevan töihin valamistautumas ja Pau tietenki huolsi näitä kaikkia... Kuinkahan ne täälä sitte päriää kun Pau lähtöö vuolemahan ansiota sohojolahan? Tipi meinas jo, jotta se puhuu veliensä (sen joka eioo sairaalas) vaimoa siivoamahan tänne, mutta sanoon, jotta paree olis panna teinarit siivoamahan omat jäläkensä ja meirän asuunpualelle eioo sitte meirän poisolles kellää mitää asiaa! Se päätös tehtihin yhyres ja tais olla Tpi joka sen ensiksi kerkisa sanoa. Olin sitä miältä, jotta teinarit saa ruveta itte siivoamahan tilansa ja opetella tekemähän ruakaaki, täs on kuukausi aikaa sitä opetella, mutta pitäähän tuon ikäästen jo jotaki muutaki osata ku maata ja tuijottaa kännykkää. Nettiki loppuu siihen kun me lähäretähän, son saletti se asia kans. Ja se mopiilinetti eioo ilimaanen, jotta sitäki käskin tuumatuttaa erityysesti teinariitten osalta. Chang tuskn nettiä käyttää kuinkaa, onko sillä eres omaa puhelintakaa. Mutta se Piabin vaimo voi käyrä pari kertaa kuus siivoamas meirän pualen ja vaikka samalla kattoa pikkuusen yleesten tilojen kuntoa, varsinki keittiön osalta, ei meinatakkaa joka vuosi kaasukeitintä uusia, viimeksi se oli päästetty aiva hävyttömähän kuntohon, niinku moni muuki asia tai paikka. No, siinä taas tarpeeksi avautumista siitä asiasta. Onse sitte etevä tua puhelin, se vaatii aina välillä naaman näyttämistä ennenku aukaasoo, jotta sitei muitten naamalla aukaastakkaa. Ja se eioo väärin se.

Jokos mä tuata jauhelihaperunakoteloa eileen kehuun? Soli oikeen hyvää kumminki ja syän sitä viälä tänäänki ainaki kahtehenki kertahan. Pikkuusen enemmän olis saanu olla porkkanaa, mutta en viittiny antaa Paun lähtiä vartavasten sitä hakemahan. Ja seuraavan sitte teen lihaliämehen, sitte ku teen ja ostan sitte itte valittemaani lihaa ja jonka marinoon päivää ennen. Ei tuas jauheliaskaa mitää vikaa ollu, sopivasti oli läskiäki hakattu siihen. Täälä ei varsinaasesti jauheta lihaa, se hakatahan vastaavaksi, jotta se lihamylly ei olisi ollenkaa huono hankinta, vaikka sellaanen veivattava malliki kelepaas pienten määrien jauhamisehen, sitte olis ainaki varmaa, jotta mtä siihen jauhetahan ja sais kanaaki jauhettuna. Jotta pistetähän harkintahan tai hankintahan. Kello lähentelöö pualta kahareksaa ja sohojolas ollahan viiren tunnin takamatkalla, jotta Arska Lohojalla vielä pitää huuliansa pitkin tyynyä ja näköö unta Omekan uima-altaasta... Jotta näihin tunnelmiin päätän aamuusen nakuttelun ja siirryn olemattomas ohojelmas etiäppäin. Niinku se kuuluusa mummo lumes.