URA III

elettihin vuotta -75 ku sain talouteni siihen mallihin, jotta alootin autokoulus opiskelun Roineen koulu oli ja kuarma-autokortin halusin suarittaa ja niin teinki. En ollu traktoria kummempaa ajoneuvoa ajanu ku ensiimmääsen kerran hyppäsin Scania(=:n rattihin. Mutta niin vain sain ensimmääsellä kerralla läpi niin kirialliset ku ajokokeenki ja kortti oli lakkaris sopivasti kesäksi. Autokoulu oli siksiki joustava, jotta sain maksaa vielä kortin saannin jäläkeenki osamaksuja. Saman vuoden aikana alakoo Finlaysonilla kutomon alasajo ja silloon tiätysti tuli mieleen hankkia muualta työpaikkaa ennenku olis se pakkorako. maharollisuus olis ollu jatkaa laitosmiesopiskelua Tampereella, mutten sitä eres harkinnu. Oltiin kaverin kans vuokrattu puolet perhetaloosta Viikingan alueelta ja toki saimme asuntoon jäädä vaikka molemmat vaihroomme työpaikkoja. Kaveri Wärtsilään ja mä ensiksi Vaasan moottoritehtaalle Vaskiluotoon ja sittemmin FBM-konttorikonetehtaalle Suvilahteen. Jäläkimmääsen oliki modernimpi laitos mitä ensimmäänen ja siälä oli jopa mukava työskennellä. Jyrsimelle laittoovat ja kohtuu mukavasti sainki annetut hommat tehtyä vaikken ollu ko. konetta ammattikoulun jäläkeen käyttänykkää. Loppuvuodesta -75 aloimme kaverin kans puhua hakeutumisesta YK:n rauhanturvahommiin ja haimme sotilaspiiristä jo tarvittavat hakupaperikki. Kaverin haku tyssäs silloosehen (ja käsittääkseni tulevaan vaimoon) tyttöystävähän ja hänen kantaan. Mulla ku ei sellaasta vakituusta ollu, veinki sitte täytetyt hakemuspaperit liitteineen sotilaspiiriin ja jäin jännityksellä orottamahan. Eikä menny aikaakaa ku posti toi sitoutumissopimuksen jonka kiiruusti palautin YK-koulutuskeskukselle Niinisaloon ja alakoo toisemmoonen orottelu. keväällä -76 sitte tuli kutsu koulutus- ja valintatilaisuuteen Niinisaloon ja alakoo YK-ura. Päätin, jotta sinne ku pääsen niin en maitojunalla takaasin tuu. Enkä tullukkaa, löysin itteni Kyproksen saarelta jossa sitte palavelin sen vuoden päätyen alikersantin korikiaan arvoon ja viestiryhymän varajohtajaksi. Taas oli uuren asian opettelu eres ja nyt sitte pikkuusen erempänä, mutta menihän seki varsin kohtuullisesti. Mammonaa ei palioa kertyny, mutta kokemusta sitäki enemmän. Vieläki joittenki sen aikaasten palaveluskavereitten kans ollaan tekemisis joko FB:n tai puhelimen välityksellä. 1977 keväällä oli kumminki kotiutuminen eres, uuret paperit uuteen palavelukseen oli toki jo laitettu systeemiin ja pian tuliki uus sitoutumis-sopimus. Mutta siinä välis oli Top-Manin kenkätehtaalla Jurvas työpaikka haettavana ja sinneppä sitte pääsinki. Aluksi laitosmiehenä ja sittemmin kärjenpinkojana, tutummin sanottuna eteenvetäjänä. Oli kyse laillansa kenkänvalmistuksen sen raskaamman pään alootuksesta johona kengän kärien päälle verettihin nahka joks sitte liimautuu pohojahan. Soli sitä hihinahommaa ja ei kaikinaijoon oikeen ollu maullaan. Keväällä -78 sitte tuliki kutsu Niinisaloon taas koulutus- ja valintatilaisuuteen, mutta koska nyt olin jo vanha konkari (22v vasta) osasin koulutuksen ottaa oikialla lailla ja olinki jonkimmoosena kouluttajan erimoosis asioos. Liittyen viestihommiin enimmäkseen. seuraava palaveluspaikka oliki sitte Siinain erämaa ja soliki aiva toisemmoonen ku rakkauren saari. Oli autiota ja kuumaa se kesä. 1978 jo näytti siltä, että Siinain rt-hommat loppuu ja en jatkoja hakenu vaan kotiuruun joskus marraskuus. Työuraan ku paneurun niin seuraavana oliki Jurvan Jousi ja siälä erimoosen viäterien valamistukseen liittyvät hommat, mutta koska taas oli kyse jokseenki sariatuatannosta se ei oikeen tuntunu mukavalta vaan haku oli päällä. Jurva-Kaluste haki varastomiestä ja sinneppä pääsin monie hakiootten joukosta. Lämmöllä muistelen A.Hirvosta joka oli toimarina silloon ku kalusteella meni tosi lujaa. Varasoshommista alootin ja sitte lisäksi tehtiin kaverin kans lakkaushommia urakalla ja itte verhoolin keittiötualien istuumin akans urakalla. Mööpelien ajokki tuli kuvioohin ja sitte kiertelin enimmäkseen pohojoosta osaa maata milloon mitäki kiikuttaen. Mutta sitte rupes tuntumaan, ettei tuo koppiautolla ajeleminenkaa kuulostaasi sellaaselta hommalta jota vois teherä vaikka eläkkeelle asti. Sain jostkai (muistaakseni siskoltani Paulalta) hakeutua hoitajakouluun, paula oli silloon askarteluohjaajana Eskoon keskuslaitokses ja sielä kävin kattelemas erimoosia osastoja ja hommia ja harkinnan jäläkeen laitoon paperit Hämeenlinnan sairaanhoito-oppilaitokseen jonne pääsin muistaakseni pääsykokeitten jäläkeen. Seinäjoella olis voinu opiskella mielisairaanhoitajaksi, mutta jotenki kehitysvammapuali houkutteli enemmän. Soli silloon 1,5 vuatinen koulu ja sainki sen suaritettua kohtuullsen mukavasti. Siinä opiskelun ohes tein hommia Hattelmalan sairaalas joka oli isoo mielisairaala ja siälä hommat osootti, jotta olin teheny oikian valinnan. Töitä sai teherä vaikka kuinka ja yleensä sairaalan ylihoitaja soitti koululle ja kanslisti laittoo ilimootustaululle soittopyynnön jonka välityksellä sitte sai hommia. Jouluna -83 valamistuun sitte VAJAAMIELISHOITAJAKSI joka oli silloonen nimike. Jatkoon vielä Hattelmalas hommia, mutta haku oli päällä moneenki paikkaan. Paikaksi valikoituu Honkalammen keskuslaitos Ylämyllyllä, Liperin kunnas. Sielä alootin heti alakuvuaresta -84 ja sitä hommaa jatkuu sitte aina vuatehen 1993. Sinä aikana toimin tietysti hoitajana osastolla, mutta lisäksi osastonhoitajan sijaisena ja vastaavana ohjaajana työkeskuksessa jossa viimeisessä vuoden päivät. Lisäksi sijaisuuksia asuntolan hoitajana Ilomantsissa. Honkalammella asumisaikana alakoo YK:n missio Namibiassa ja mieleen alakoo tulla se, että vielä tekis mieli niihin hommiin. Ja kuinka ollakkaa loppuvuodesta -89 tuli soitto Niinisalosta, jtta mua tarvittaas hommiin. Siitä sitte pikaasesti virkavapaat ja kiireen vilikkaa Niinisaloon rokotuksille ja muille varustuksille ja tuotapikaa oltiinki Namibias! Palavelus sielä oliki aiva erimoosta ku muissa missioissa, oltiin Caprivin käytävällä ja meirän joukkue oli aiva omas rauhas Omegas. Ja sielä tehtiin kaikkia hommia mitä eteen tuli, välillä istuttiin keskukses ja välillä seistiin pykäläs. Ja välillä ajeltiin partios ympäri aluetta. Tuohon Namibian aikaan vosin jopa palata joskus aiva erikseen. Nyt jäärähän sitte vuotehen 1990 ja oli eres kotiutuminen YK:n hommista ja paluu Honkalammelle Metsälä-osastolle. Mutta siitä seuraavas osases.