eilisellä

tutustumis/tiarustelukävelyllä selevis tai paremminki palautuu miälehen tuo kukkoo-asiaki. Suurin osa näistä alueen kukoosta on ns, tappelukukkoja ja niitä piretähän sellaasis yksittääsis kuvuus joita tuos naapuriski aikamoinen määrä. Mutta nämä kuvuus pirettävät kukot ei moikasta niinkää kovaa ku vapaana liikkuvat, niillä ku eioo sitä laumaa vaharittavana. Kerran Bangkokis olles kyläpaikan isäntä oli oikeen perehtyny tähän tappelukukkoasiaan ja sitä mullekki esitteli. Kukkoja syätettiin väkisin jollaki erikoosruaalla ja siitä vain nokka auki ja rehua kupuhun. Ja sitte treenautettihin pikkuusen räjähävyyttä jollakilailla. En ollu kauhian kiinnostunu asiasta ja senki takia varmaan esittely jäi kutakuinki pintapualiseksi. Mutta niitä kukkoja oli kymmeniä ja tämä kaveri teki niillä tuloksellistakin kauppaa. Vaikka muutenki aikalailla hyvätuloonen kaveri. Myy ja asentaa portti- ja oviautomatiikkaa ympäri maata ja miähiä töiski pualisen tusinaa. Mutta oikeen mukava kaveri ja on tältä kylältä lähtöösin ja Tipin (oikia) serkkuki sillä hommis. Nyt sitte kaffia. Ja taloo taas oikeen hiliaanen. Maanantaita alootellahan ja käsittääkseni likakki kouluhun menos, lankomies toki ansiohonsa kans. Jotta pian sais varmahan jotaki liikettä ilimaantua. Mutta eioo mun murhehia ketää heräätellä eikä matkahan hualehtia, ne aijat on kaukana takana. Tuosta uuresta (tai sellaaseksi tulleesta) kaupasta tuli miälehen, jotta se nuarimiäs joka siinoli eileen hommis on oikeen mukavantuntuunen kaveri ja selekiästi kiinnostunu puhumahan lontoon murretta. Koulushan nämä kyllä sitä jollakilailla opiskeleeki, mutta ilmeisesti on aikalailla pintapualsita, tuntuu ettei nuo likakkaa osaa ku hätääsesti viitehen laskia... Ja vanhempi on jo kolomekki vuotta sitä muka opiskellu. Onko vika sitte opettajis vaiko mihinä, en mee sanomahan. Ei tällä kylällä montaakaa eres auttavasti puhuvaa löyry (ja tarkootan erelleen enklantia) vaikka on lääkäriä, asianajajaa ja vaikka minkämoosta viskaalia. Kerran tapasin eläkkeellä olevan poliisipäällikön joka auttavasti puhuu ja oli oikeen mukava tapaaminen. Tämä eläköötyny poliisimestari pyäritti paikallista lottoa kotonaan ja oltiin oikeen arvontatilaasuureski läsnä. Varsinaanen (ja se laillinen) lottohan täälon 1. ja 16. päivä jokaasta kuuta, mutta sen varjos ja samoolla numeroolla käyrähän monemmoosta lottoa ympäriämpäri. Enoo niihinkää sen kummemmin perehtyny, täs jokupäivä sitte ostin muutaman lapun ku näin sopivia numeroota ja niillä sitte joko tuloo tai ei. Yleensä ei. Thaimaalaasilla on luja uskomus siihen, jotta ne saa jostaki ne oikiat numerot ja sitte kattotahan sosiaalista meriaa aiva silimät tapiilla ja orotetahan numeroota. Ja ei niitä vain oo ilimestyny, joku kumminki aina voittaa ja voittaa satojaki milioonia milloon milläki numeroolla. Kait jos kansalaasia on 60-80 milioonaa ja valtaosa pelaa lottoa, on voiton maharollisuuski aikalailla piäni. No, jokahinen saa uskoa ja toivoa kuinka haluaa. Niin mäki joka aamu katton KENOn ja toivon pelitilille ilimestyneen tuhansia... Eioo tullu ku muutamia kymppiä ja ne pelaan heti pois kuleksimasta. Rahapeliähän täälä pelatahan minis paikoos, jopa hautajaasiski oon nähäny pelattavan rulettia etääsesti muistuttavaa. Arpa/Lottokauppiaat (viralliset) kiertelee mopoolla ympäri kyliä ja menekki on kutakuinki taattua. Varsinaasia peliautomaattia täälä ei ookkaa ja sonki hyvä, sinne menis akikkien vähääsekki rahat niinku mopen puahon. Seikka on saletti. Nyt alakoo väki heräällä, äänistä päätellen ainaki pienimmästä päästä. Ja sehän taatusti heräättää muukki, ainaki äiteensä. Ja sonki taas puuropäivä, jotta piakkoon meen ja tekaasen taatusti maistuvan kaurapuuron. Kattotaan sitte kuinka päivä lähtöö käyntihin ja tulooko jotaki asiallista asiaa johonki ja tarttoo ratin taakse ittensä tunkia. Jotta sitte kohti päivän teemaa, mikä se sitte sattuuki olemahan.