keskiviikko 19. joulukuuta 2018

tais olla

tämän reissun parahite nukuttu yö, ei oikiastaan ollenkaa tarvinnu yskiä kummankaa. Olipahan kumminki sitkiä yskä tai tauti, tälläkertaa onneksi vain näinki liävänä jottei kokonaan petiin vaatinu. Oikeen oli mukava herätä kunnolla levänneenä, iliman sitä riivaavaa kutinaa kurkus. Hunajatee helepotti melekoosesti iltaasin nautittuna, iliman rommia tokiki. Paikallinen hunaja uskomattoman hyvää ja käsittääkseni aikalailla lähelläki tuotettua. Eileen kun sen hunajan kans täs värkkäsin niin lurautin sitä SanSom-pulloonki ja sitte ku alakaa se juoma olla maullaan niin saa amistaa hunajarommia... Täältä enoo etsinnööstä huolimatta löytäny hunajabrandyä jota myyrähän ainaki lähimais ja lähimaitten (Vietnam) viinatuotteitakin esim. Tescosta löytyy. Volume-votka yks parhaista votkista, mutta kalliinsorttista on tähän paikalliseen verrattuna. Ja maus ei juurikaa eroa havaattavis. Mä sitte tykkään näistä aamun hetkistä, linnut (ja toki kukokki) laulaa nois lähipuis ja muutenki niin rauhallista. Autoja eikä mopoja ei juuri vielä liikuskele, mutta pian seki alakaa ku väki siirtyy ansaantahan ja kuskaa kakaroota kouluhun tai sitte sitä ereltävähän leikkikouluhun. Täs meilläki käyy yks nuari äitee leikkikoululaasensa kans iltapäivisin ja tällä pikkulikalla on melekeen ittiänsä suurempi reppu... Ja nätti univormu päällä. meirän likakki näyttää jo olevan vormuus aj pikapualihin niitäki mopolla joku kouluhun kuskaa. Koulumatka eioo pitkä, mutta täälä ei tosiaan juuri kukaa kävele vaan pikkuusekki matkan mennähän mopolla. Polokupyäriä näköö muutamia, mutta aika harvoon. Meilläki tuas joku masiina on, mutta tuo vanhempi likka joskus kavereineen polokaasoo kouluhun. Eileen ku käväästiin tuaretorilla ja sieltä palates aikalailla lähellä kotoa oli taas kerran läheltäpiti-tilannen uotten saatanan koirien kans. Ainoastaan nopeus (notkeurella ei ollu asian kans mitää tekemistä) ja reaktiokyky esti koiran alle jäämisen. Saatana ku makaavat keskellä tietä ja tämäki lähti siitä väärään suuntahan. Ovat ihimisten koiria, mutta antavat niitten olla mihinä sattuu ja varsinki tiellä. Pimiällä saaki kattella tosi tarkaan, jotta kuinka monta hurttaa mihinäki makaaloo. Koiria täälä tosiaan on ja non lähinnä pihaa vartioomas, mutta irti kaikenaikaa ja kuleksivat pitkin kylää. En tiä, mitä seuraamuksia tulis jos sellaasen tiellämakaajan päälle ajaas, vois siitä pian joku eläänasiamies (sellaanenki täälä kuulemma on) jonkimmoosen metakan nostaa. Täälä ei varsinaasia villikoiria oo, niinku nois turistipaikoos ja niitten liäpehillä. Esim. Cha-Amis ovat jo melekoosena riasana pyärääleville ja mopoolevillekki turistiille, käyvät oikeen kunnolla kiinni ja purevat nilikkoohin jos saavat. Ja kukaa ei tee niille mitää. Lopettaasivat tupakinpolton ja viinanjuannin vahtimisen ja laittaasivat nua koirat kuriin. Ei muutaku pannattomat koirat häkkiin ja kaasutus! Suoraansanottuna vituttaa niin ankarasti noilla paikoolla iltaasin liikkuminen justihin noitten takia. Pitääs aina olla kättä pirempää, mutta koiria saattaa joskus olla melekoosia laumojaki ja sellaasen kans päriääminen on pikkuusen heikkoa varsinki yksin. Yks kaveri Cha-amis kulukoo iltaasin kolffimailan kans ja kerran on joutunu sillä koiralaumaa mätkimään ku olivat piirittäneet tämän. Ja tämä tapahtuu keskellä kylää Cha-Amis! Noniin, se koirista ja eläänten oikeuksista. Nyt maitopuuron tekoon! Oli niin hyvää, jotta syän tänäänki sitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti