iltapäivällä

osallistuunki aikalailla erikoosehen operaatiohon, kerättihin kookospalamun herelmiä, elikkä niitä kookospähkinööksiki sanottuja juttuja juhulia varte. Soli aika erikoosta ku ne sijaittoo 15-20 metrin korkeures ja niitä sitte sielä puroteltihin sellaasella bambukeppihin asennetulla väkäsellä. ja se herelmä tuli alaha melekoosella vauhrilla, jotta sai kattoa jottei oo aiva alla. Niitä pitää kuulemma olla 200 ennenku piisaa, jotta vähä jäi vielä vajaaksi. Mun osallistuminen oli lähinnä tarkkaalua, mutte tein joitaki huamioota joilla vois kyseestä operaatiota helepottaa. Mutta samantien päätin, jotta saavat teherä omalla laillansa tämänki homman. Siinä lenksus vois olla hyvä olla leikkaava terä, vähä niinku pieni sirppi tai sen tyylinen. Nyt soli hariateräksestä taivutettu lenksu jokei yhtää leikkaa, pitää käyttää vain raakaa voimmaa. Ja son aika hankalaa ku se bambuvarsi on sen 15-20 metrinen niin se tutajaa jonkivveraan. Mutta mielenkiintoosta oli operaatiota seurata, muutaman säkillisen tuotoksia siirsin pikapin lavalle ja sitte tultihin kotio ja mentihin palauttaville juamille kaupalle. Sinne ilimestyy sitte ruakaaki, ja soli aamupuuron jäläkeen se seuraava einehtiminen. Jotta aiva turhaa joku turaaja kysyy, jotta teheräänkö täälä muutaku syärähän... Toki teherähän, mutta miälelläni syämistä kuvaan ja siitä toimitan koska son aiva erimoosta mitä siälä. Ja täälei tosiaan oo mitää varsinaasia ruaka-aikoja, silloon syärähä ku on ruakaa tariolla tai sitä hankitahan. Mulle passaa tämäki oikeenki hyvin. Nyt varmahan ehtoommalla sitte tuloo jotaki sellaasta napostelutyyppistä einettä, niinku mun suasikkia, rapiaksi paistettua possua... Tai aiva sama mitä tuloo, kaikki kelepaa. tänään tuo eine oli läheltä haettua todella maustettua papaija-salaatti erilaisine lisukkeineen. Nyt oli vain possua, kanat oli jo myyty. Mutta maistuu oikeen hyvin ja kaikki meni mitä oli haettu. Jotta nyt kellon olles 1630 eioo häränpäivää ainakaa näliän kans. Porukka jatkaa vielä istuntoa kaupalla, mutta me tultihin jo kotio ja nakuttelen täs isoommalla terassilla. Tipi menöö kattomahan, jotta onko paikallinen tohtori kotona ja jotta löytyyskö siltä kohennusta tuohoin tilahan. Varmahan löytyy, mutta Tipi ei oikeen vai. tykkää niistä piikkilääkkeistä joilla täälä yleensäkki taurit hoirellahan. Mutta voin sanoa, jotta taurit lähtöö niinku se entinen Töölööstä... Tämä paikallinen (kuinka ollakkaa, niin sukua vaimolle) on oikeen mukava ukkeli ja ainaki mulle aina näyttää mitä kulloonki piikkihinsä vetää. Antibioottia ja aina sellaane setti, jotta kaikki ajokoiraa pienemmät kualoo. Sinne nuata lähti kolome samalla mopolla, pikkupoika lisäksi. Eioo paikka kaukana. Jotta sellaanen oli iltapäivä ja tästä jatketahan kohti iltaa ja kattotahan mitä se tuaa tullessaan. Koskaa ei tiärä kuka pihahan kurvaa ja aina melekeen vaaritahan mun paikallaoloa. Usemmat tuloo laillansa mua/meitä kattomahan. Jotta son sitä sosiaalisuutta, iliman meriaa. peli jatkuu.