lauantai

alakoo sateisis merkiis, alakoo jo aamuyästä kuulua sateen ropinaa ja jatkuu parasta-aikaaki. Ei mitää kunnon saretta, hipsutteloo tasaasesti ja näin eres puut ja pensaat saa pikkuusen kosteutta. Maa vaatiis jo piremmän satamisen, jotta pitääs vähintään päivän sataa tuotavauhtia jos meinaas senki kastuvan. Jotta lehvistö saa pikkuusen kosteutta, panaanipuukki vaatiis pikkuusen enemmän ja smoon muut kastelua vaativat. Viime vuannahan tuon takakaistaleen omistava kielsi vedenoton joesta, ettei oo sitä kastelumaharollisuuttakaa. Ei tääläkää kannata vesijohtovedellä kastella vaikkei jätevesimaksua tarttekkaa maksaa. Hyvä jos johtovetellä auton tai mopon viittii joskus pesaasta. Auto pitääski käyrä pesettämäs, muttan viitti tällääsellä kelillä mennä ku on sitte kumminki heti kuraanen. Ja temppelistä pitää pian hakia astioota juhulaa varte. Tipin serkut (sisarukset) tuli jo aamusta tuohon terassille jotaki asiaa selevittelemähän ja tämä nuaree miäspualinen jäi siihen LaoKahonsa kans. Kysyynki Tipiltä, jotta mitähän hän tykkääs jos mä samoon rupiaasin kuppihommiin kahareksalta? Ei tullu selekiää vastausta, mutta kuvastaa sitä kuinka suvun jäseniä jotenki suojellahan tai ainaki vähätellähän kupittelua. Tuoki varsin nuari miäs ottaa joka jumalan päivä pullon tai kas tuota lamppuöliyä muistuttavaa juamaa. Ja kuulemma ei jua tyäpäivinä muutaku iltaasin... jotta silloon malttaa olla päivisin iliman. Ja tyät on niitä tilapäisiä, koska kysees normaalisti koulunsa keskeyttäny tapaus joka ei muihin hommiin pääse eikoo kouluuhinkaa siaa ku eioo sitä päästötoristustakaa. Jotta alkoholistin alaku ja varsin vakava sellaanen. Ei tuu kaveri näkemähän viiskymppisiään jos tuahonmalliin jatkaa. Ja mitä hyätyä tuallaasesta on juhulien järiestämises, korkeintaan tyhyjentää nuata miälijuamaa sisältäviä pulloja. Sisarensa onki sitte toistamaata, teköö töitä joka päivä, kerää kukkia ja teköö joitaki seppeletyyppisiä joita sitte jokku myy tuola teitten varsilla ja risteyksis. Jotta eres toinen serkuusta yrittää. Ja tämän ahkeramman serkun miäs on sitte niinku muukki, enemmänki kelevotoon ja viihtyy saman juaman paris ilta ja päivä toisensa perähän. Sanoonki Tipille, jotta mun juamisesta ei tartte olla hualissaan, olis näistä syytä olla enemmänki ku hualissaan. Mutta ei näille mitää mahara, eikä muillekkaa alakoholismiin suuntautuvilta. Yks Tipin velii jo kuali siihen tautihin ja toinenki kovaa häjys mallis isoon aivoleikkausen jäläkeen. Vissiin huamenna tänne tuloo kökkäväkiä (lue talakoo) tekemähän jotaki juhuliin kuuluvaa, mun homma lienee tarkkaalu siinäki ja tänään niitten astiootten roudaus tuolta temppeliltä. Tähän munkkijuhulaan kuuluu niin palio erimoosia asista, koristelut ja kaikki tilipehööri aiva maharotoonta ja mikää eioo ilimaasta. Ja kaikki menöö sitte joko viarahille tai temppelille. Eli ei passaa ihimetellä sohojolan tapaa antaa juhulis kukkia, ei näistäkää mitää varsinaasta hyätyä kellekkää oo. Rahaa tosin annetahan lahajaksi, mutta sitä käytetähän aiva turhahan, mutta niinku ennenki en asiaan sen kummemmin puutu. SAinoastaan siihen, jotta koska rahootus on meirän pussista, hualehrin taatusti siitä jotta omamme saarahan päältä pois sitteku niitä rahakuaria auaastahan. Ja tyämäärä on aiva laskemattoman valtava mitä juhulihin on jo tehty ja mitä viä tullahan tekemähän. Mutta antaapas taas olla tämä aihe. Piti vain mainittemani tuosta vesisateesta, mutta taas lispahti... Pikkuusen viäki hipsutteloo ja koska se kelevotoon istuu isoolla teraasilla, nakuttelen täälä omas makkaris. Aamulla joku oli jostaki hakenu niitä rasvas paistettuja pullaa muistuttavai juttuja ja tälläkertaa multa kysyttihin ensiksi, jotta haluanko niitä syärä. En halunnu, jotta meni sitte yleesehen jakohon. Tämä siksi, jotta oon montakertaa sanonu, jotta silloon jos joku sattuu jotaki hakemahan eikö kellekkää tuu miälehen tariota mulle ennenku vetääsevät kaikki naamoohinsa. Ja varsinki ku mitä torennäköösemmin rahat ostoksiin on tullu vaimon pussista... En tosiaankaan niitä aamulla syäny, olin jo teheny ittelleni aamupalan ja siihen ei kuulu mikkää lisäjutut, ei varsinkaa pullat. Sämpylää oli jo voireltuna ja puuro silimällä lautasella. Ajattelemattomia tollurootahan nämä täälä maalla tahtoo olla ja kuvittelevat vaikka mitä. Sanoonki kerran vaimolle hänen kysyessään olutta velielleen, jotta onkohan mun oluet niitä ilimaasia ja yleesehen käyttöhön ja jotta käsittääkseni tämä lankomiäs käy säännöllisesti ansios, jotta ostaa vain omillaan oluensa. Mun oluet on etupääs tarkootettu omaan suuhun ja sellaasena meinaan ne pitääkki. Kellää eioo oikeutta ensiksikää tulla meirän tiloohin saatika sitte kajota jääkaappiin milläälailla. Meinaanki pian synkronoora nua jääkaapi siten, jotta meirän kaapis eioo mitää yleesesti tarvittavaa vaan jotta kaikki selaanen piretähän keittiön jääkaapis joka seki on toki mun hankkima. Joku roti se pitää tääläki olla, jonsei sitä muutoon oo niin mähän sen saatana teen! Oon tokis en ennenki teheny mones asias ja onse perillekki menny. Ja jonsei mee, niin kiristetähän nyäriä. Nojaa, josko antaas tuonki aihees olla. Ainaki tältä kerralta. Jostaki saattaa tuntua tämä mun avautuminen kummalliselta, mutta sitte ei ehkä kannata näitä lukia koska ei tuu olemahan viimmeesiä vastaavia. Tämän plokin alakuperäänen tarkootus onki ollu kuvat eloa ja elämää täälä maalla ja omaa suhtautumista siihen. Liikaa yksityyskohtaisuuksiin en kumminkaa mee, siton turha orottaakkaa. Mutta nyt sitte sinne temppelille ja tulles vois hakaasta vaikka muutaman laatikon olutta. Ittelle tokiki.