illan pian pimetes

muutama rivi. Ei vielä pitääsi kiriootusvirheetten määrä olla aiva maharottomas noususkaa... Perskele, aina illan tulles aloottavat noitten ruakopeltojen polton ja musta savu vain nousoo. Ja pian sataa mustia hiutaleita. joskus ku tuuli pahasti käy, haju on melekoonen ja melekeen pitää sen takia mennä sisätiloohin. Mutta minkäs tuolle sitte keksii. Aina ovat näin teheneet ja eivät varmahan sitä miksikää siitä muuta. Pikkuusen tuuloo ja toivoa sopii, jotta oikiasta suunnasta jottei se savu tänne kulukeuru pilaamahan mun iltaa. pian kello lähentelöö kuutta ja pöytään ilimestyy einettä. Enoo asettanu sille mitää toivomusta, muutaku jottei mitää maharotoonta kumminkaa. Tuosta autoolusta viälä, jotta nyt ajelles kahtehen kertahan on ollu poliisien pysäytyspaikka, mutta kattelevat vissihin vain veromerkkiä ku niitä aina lasille paremmin laitellahan. Komiasti vetävät vain lippahan ku lasin alaha lasken. Ja toinen näyttää jotta ajappa paappa etiäppäin kaikes rauhas. Pikkuusen ovat täälä koventaneet tuota valavontaa sotilasvallan aikana. Mutta nyt eineelle ja sitte ilta-askareisiin.