sunnuntai 9. joulukuuta 2018

huilia, huilia

taitaa olla parempi niin tänään. Jotenki vain vieläki väsyttää vaikka viime yön uni oliki kohtuullisen katkonaasta. Mutta johan se helepottaa ku tämän päivän lepää oikeen huolella, keitin justiin tuareet sufeet ja seki jo friskaa. Lankomies heränny putsaamaan paikkoja, lähestyvät munkkijuhulat painaa päälle. Olis ollu aikaa vaikka maalata koko talooki, mutta ei kun ei saa aikaaseksi. Nyt sitte koittaa harjata nurkkia ja osin seiniäki. En viitti sanoa, ettei se paioakaa auta jos maali on pikkuusen tummentunu joistaki paikoosta. Ei siihen auta ku uus maali. Kattotaan sitte, jotta minkämoosia järjestelyytä tuloo tehtäväksi ennen juhulia, ne on tarkootus pitää täs tontilla ja maharuttaa pariki sataa vierasta pöytineen. Juhulis ruakatarioolu jonka käsittääkseni toimittaa joku pitopalavelu, niitäki pitää kuulemma mennä testaamaan ja valita sitte sopiva kattaus. Siihen testiin voin toki osallistua, varsinki juomapuolen vastaavaan. Veikkaan, jotta juamana tulee olemaan HongThong ja sitte asiaankuuluvat soodat ja limukat. Ne otetaan tuosta naapurista kaikki. Tämän nuoren kohoralla onki asiat menneet pikkuusen toises järiestykses, poika meinaan jo naimisiski ja lapsiki jo olemas. Ja kysees jonkimmoonen aikuistumisriitti, mutta kait son juhulat pirettävä ku niin on suunniteltu. Enkä meinaakkaa näihin asioohin puuttua kuinkaa, mitäs se mulle kuuluu ja varsinki ku en oo (ja mekää ei olla) maksajan paikalla. Musiikki on luvattu maksaa ja se eioo kovaa suuri, juhulakkaa ku eioo mikkää mittavat. Mutta se niistä juhulista nyt, asiaan palaan varmasti montaki kertaa tuonnempana. Tämä mainittu nuaripari tuli tunti sitte paikalle ja paikallisen tavan mukaan kaikki kolome samalla mopolla. Siinä pikkulikka vain oli äitinsä sylis. Nyt tyttö nukkuu ja äitinsä pesee pyykkiä. Ei vissihin kotona oo konetta, tai sitte meillä on vain paree kone. Asuvat käsittääkseni tytön kotona ja äitillänsä jonkusorttinen ruakayritys johona tytär auttelee. Ja justiin nyt sitte tämä suhteellisen tuare aviomies ja isä ottaa rennosti ja plaraa kännykkää seliällänsä. Jottei oo tyyli juuri miksikää muuttunu viime kerrasta. Ja poika suunnittelee armeijaan menoa... oon hianovaraasesti vihjaallu, jotta armeijas tyyli kumminki pikkuusen toisemmoonen ja vois olla syytä pikkuusen muuttaa asennetta jos sinne oikiasti meinaa mennä ja varsinki jos siälä meinaa menestyä. Jos täälä armeijaan menöö ja varsinki jos sinne jää, on maharollisuus aika tasokkaaseen koulutkseenki. Sama koskee temppeliäki joka kans kouluttaa ulukomaita myäte. Mutta mielenkiinnolla seuraan poijan hommia ja uran etenemistä. Oli jo töiski johonaki rehutehtaas, mutta keskeytti sen lähestyvien juhulien takia. Mulle selitettiin, jottei kuulemma oo sopivaa olla töis ku juhulat on tulos... No, katton jotta kuuluu asioohin jokkei mulle oikiastaan kuulu kuinkaa. mutta ittekseni toki tuotaki ihimettelen ja vertaalen kulttuuria keskenään. Ja sitä ihimettelyä joutuu tekemähän melekeen kaikenaikaa. Vaikkei se mitää hyärytäkkää. Olipahan lankomiehellä maalivehkeekki joilla paikkaaloo pikkuusen. Kattotaan minkämooset rajat jää. Voisin pikkuusen neuvoa jonkivverran maalanneena, mutten taira viittiä ruveta konsultiksikaa. Vanha maali ku tummenoo kumminki ja vaikka kuinka on samaa sävyä uus niin raja on väistämätöön. Jaa, kelloki jo yli puolenpäivän ja olis iltapäivän oluen aika, mutta antaa ny mennä vielä tovi. justihin ku sufeet ryystin ja toinen setti jäi termosmukiin. jotta peli jatkuu ja on erelleen rehellist.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti