DanChang ja Samchuk

sitte käyty. Ensiksi tosiaan perjantaitorille ja tarkootuksena naisilla vaatehankinnat. No, tunku oli taas aikamoonen, mutta kuinka ollakkaa tuurilla saatiin auto lähelle Joyn ruakapaikkaa. Siitä sitte torille ja siinä meni toinenki tovi kierrelles ja kaarrelles. Ja vissihin kaikki vaatetta löysivät, jopa Tipiki löysi mieleesensä vaateparren jonka sitte höyliyressäni lupasin maksaakki... 550bht oli hinta, jottei ollu kovaa kallis vaatekappale. Ittelle satuun löytämähän parit pokserit jois oli riittävästi kokoa. Kauluspairoos ei taharo XXXL piisata, nämon jotenki niin kittaasia kokoja, ei tuokaa vastannu ku XL:ää ja näinollen jäi rekkiin. Toriilun päätteeksi oliki jo näläkä ja mentihin Joyn paikkaan SomTamille kunhan oli tikkuruakia otettu lisukkeiksi. Maksaa ja kanaa oli hyvin rillattuna ja sem roilerin maksahan on mun suurta herkkua. Sitte kipinkapin eineelle ja jopahan oliki ruaka maullaan, aamupalan ku olin syäny jo ennen seittemää. Siitä sitte kotio ja kohta heti munkkialokkaan kans Samchukin sairaalaan terveystarkastukseen. Sielä viivähti toinenki tovi, ei vissihin meinannu kusinäytettä saara purkkihin ku vesiautomaatilla kävi usein... No, vissihin kelepuutettiin jatkohon, ei ainakaa heti tullu mitää erikoosia tuloksia. Enkä mä nuasta paperiista mitää ymmärrä eikä kukaa osaa mulle kääntää. Eikä juuri kiinnostakkaa, ei sen pualehen. Sitteku kotio pääsin niin ilimootin, jotta kulietustoimisto on sulki ja korkkasin ison LEOn. ja sitte suihkuun, parranajo ja pyyhkeenalla pienet torkut. Näin son päivä menny tähän malliin. Ja kello lähentelöö jo neliää. Eikä yhtää oo näläkä, äskeen siivutin leivät valamiiksi ja siitä kantapalaa pikkuusen maistelin pelekän oliivilevitteen kans ja olihan hyvvee. Nyt kaikki leivät siivutettuna pakkases ja sieltä voipi sitte halutessaan siivun pari ottaa sulamaan. Tääläs ne sulaa vartis jonsei nopiempaaki. Jotta taloushommiaki on tullu tehtyä. Jaku se halavatun Areena rupes näkymähän niin yllätyksekseni löytyy Päätalon elokuva jota rupesin kattomaan ties kuinka monennetta kertaa. Nuoruuteni savotat on elokuva ja aina yhtä kattottava. Kaffia ei tee yhtää mieli, mutta iltapäivärinkinki aika saattaas jo ollakki. Jotta josko tekis ruuvvarin ja kattelis elokuvaa ja seuraas kuinka ehtoopäivä vaihtuu illaksi ja mitä se ilta tuaa tullessaan. Ja juutuupis taas uusia klikkiä, kattokaa sieltä.