torstaita

mennään ja 0612 pärähti kaiuttimista musiikki soimaan. Mitähän tärkiää nyssitte oli? Ei kauaa soinu ja sitte pikkuunen tovi puhetta, saattoo vaikka olla sen juuri kualleen polttopäivän ilimootus. Soli tuos temppelin lähellä, nähtiin nen valot ku käytiin siälä rokotiiliesitykses. Jos ei jollakulla oo varallisuutta hautajaisia järiestää, temppeli hoitaa sitte minimaaliset systeemit. Mutta vain hautajaasten suhteen, ei esimerkiksi munkkijuhulia. Temppelin varallisuushan tuloo tosiaan kansan karttuusasta kärestä, valtio ei kuinkaa sitä rahoota. Temppelit on laillansa liikeyrityksiä joita johtaaki yleensä ulukomaillaki koulutuksen saanu kauppatiäteeliä tai vastaava. Melekeen jokaanen temppeli järiestää juhulia alueellaan, isoommat täs lähellä on DonChedis ja ne kestääki muistaakseni toista viikkoa. Se alue onki sitte valtava ja myyntipaikkoja satoja ellei enemmänki. Ja myyntipaikat ei rajootu vain temppelin alueelle, kaikki lähimaaston pellot on parkkipaikkoona joitten lähellä sitte tiätysti ruaka- ja juamapaikkoja. Temppelin alueella ku ei alkkohoolia juurikaa saa myyrä, korkeintaan tiskinalta jos joku uskaltaa. Kerran yhyreltä juomamyyjältä olutta kysyyn, niin otti sieltä tiskin alla olevasta poksista purkin ja pani sen heti pussihin, jottei kukaa vain nähäny... Ja nyssitte on niin hiliaasta, jotta tekis miäli kiliaasta. Ensiksi kylä herätetähän ämyriillä ja sitte annetahan olla, miksei tuota tiarootusta voisi teherä myähemmin. Ei kukaa mihinkää lähäre kuurenkantturoos kumminkaa. Paitti mä herään siihen. Ja vähä ennen sitä oli jo ahkera Pau keittiös hommissaan ja hakkas huhmarees jotaki... Täytynee antaa ukaasi, jotta ei ennen kuutta moista moiektta. Jos jotaki hakata pitää, illalla voi hakata valamiiksi tai sitte kuuren jäläkeen. Mutta nyt sitä kaffia. Kello eioo viälä aiva seittemääkää, nyt näyttää molemmat koululaaset olevan lähärös ja lankomiäski näyttää jo olevan pihalla orottamas velieään. Sille se Pau varmahan sitä ruakaa niin varahin tekiki, vois vaikka pikkuusen sitä myähästää, ku eivät lähäre töihinsä ku vasta vähä ennen kahareksaa. Jokku asiat täälä teherähän liika varahin, mutta jos ollahan johoku lähärös eioo mitää kiirusta. Aikoonaan opetin näille sen, jotta jos sovitahan jotta lähtö on kello yhyreksän aamulla se tarkoottaa sitä. Kerran sitte vastaavas tilantees en orottanu yhtää, lähärettihin tasan yhyreksältä ja ne kekkä ei tullu jäivät sitte matkasta. Pikkuhiliaa meni asia perille ja väki oli oikiaan aikaan paikalla. Ainaki silloon ku molin puikoos. Sebastian puhuu kans asiasta, jotta paikallisia opettajiaki saa aina orottaa ja samoon tahtoo teherä paikalliset opiskeliakki. Ulukomaalaaset on aina aijoos paikalla, niinku pitääki. Mulla oli tapana työhommis olla aina vähintään kymmenisen minuuttia ennen ku tyäaika alakoo niin tyäpaikalla. Eikä niin, jotta ku tyäaika alakaa niin leimatahan ittensä sisälle. Silloon pitää olla tyäpaikalla valamiina ku melperi sotahan. Ristus notta. Sairaaloos töis olles puhuttihinki minuuttivilleestä, oli sitte kysees mies tai nainen ja nämä tulivat aina justihin tai muutaman minuutin myähäs. Ärsyttävää. Itte esimiehenä olles ohjeistin kaikki riittävän hyvin ja aikoja nouratettihin kuuliaasesti. Silloon ku asiat sujuu, on paree antaa joskus löysiäki. Noh, silloon ei sentähän ollu tyäaijan seurantaa, jottei se niin tarkkaa sentään ollu. Mutta yhyres (yksityyses) paitas oli niin viriä tj, jotta se meni tyäpaikan nurkille autollaan passiin ja kattoo kuinka kukaki työpaikalta lähti ja mihinä aijas. Sitte möykkäs siitä tyäpaikalla kaikkien aikana, eikä puhettakaa jotta olis ensiksi puhunu kyseesolevien kans kaharestaan. Jotta esimiähiäki tuli uran aikana nähtyä monemmoosia, enikkäkseen oikeen asiallisia, mutta aina näitä muitaki mukahan mahtuu. Olin sentähän momemmoosilla orkanisaatioolla hommis, niin kunnilla, valtiolla ku yksityysilläki. Kirkko ei ollu vissihin koskaa tyänantajana. Valtio oli se ykkönen kumminki ja Vanhan vaasan sairaalaa muistelen oikeen erityysellä lämmöllä. Varsinki osastoja U3-4, U1-2 ja sitte myähemmin U1 ja vaikkapa M1. Mukavia työkaveria kaikkialla, mutta näis ne kaikkien mialuusimmat. Ja miesvaltaasia tiätysti. Olin toki naisvaltaasillaki osastoolla, varahenkilöstös ku kerran olin ja olihan niisko enimmäkseen mukavaa porukkaa. Mutta aina son laistansa ku on vain naisia keskenään, siinon niitä selevittämättömiä kaujoja ja erimiälisyyksiä niin monesta asiasta, ettei peräs pysy. Esimiehenä ollessani (Vaasan kaupunki) oli työpaikallani yhtä lukuunottamatta naisia, mutta niitten kans päriäsin ku olin ne itte töihin valinnu. Yhyren kans (jota en ollu valinnu, nkä eres suasitellu) oliki sitte enemmänki hankaluuksia ku tämä ei millää suastunu siihen mihinkä kaikki muukki. Piti oikeen ottaa omaki esimies mukaan selevittämään marssijäriestystä. Jos kerran on hoitajaksi otettu, silloon teherähän hoitajan hommia ja jätetähän muut niille joitten hommana ne on. Ei mihnää työpaikoos oo oikiastaan koskaa ollu maharollisuutta eikä aikaa keskittyä epäolennaisuuksihin ja sitä pirinki oma esimiestyössäni ohojenuarana. Jotta teherähän oikiahan aikahan oikeita töitä. Niitä johonka on palakattu. Omalla aijalla sitte käyrähän omilla ostoksilla. Nojaa, josko riittääs tyäuran muistelu tältä aamulta. Oon kyllä ajatellu tällääsiä pikkujuttuja nakutellakki, on sentähän keriinny tapahtua monemmoosta uran aikana, mutta näitä tuloo silloon ku on tullakseen. Nyt maistuus jo puuroki pian, pekonit ei oikeen yhtää. Jotta sitte puurinvalamistuksehen,