Cha-am

alakaa kans olla pikkuhiliaa taputeltuna. Seiskan aamupalat haettu ja omalta osaltani syätyki. Vaimolla vielä aikaa uinaalla, pakkaukset kuon valamiina aiva viimeestä silausta vailla. Kattelin jo tuas palio varemmin, jotta pitkää päivää teköö nämä ruakayrittäjät. Tuaski alahaalla yks kauppias eioo varmahan poistunu ollenkaa, oli heti viiren jäläkehen jo ruakiansa laittelemas ja ei menny kauaakaa ku oli molemmis pöyris syäjiä. Täälä kuon palio sellaasia jokkei laita kotonansa ollenkaa ruakaa, halapaa ku on tuosta karulta ja ei tartte tiskata eikä nähärä muutakaa vaivaa. Oon käyny sellaasiski kortteeriis johona eioo koko köökiä olemaskaa. On vain pöytä johona vedenkuumennin ja jos sattuu niin leivänpaahrin. Mutta harvoon leivänpaahrinta näköö. Meilläki ku otin sen taas käyttöön niin pikkuunen kekko lähti siältä ku hauki kaislikosta. Jotta vähällä käytöllä oli ollu seki. Samoon meirän mikro on meleko vähällä käytöllä, eniten moon sitä käyttäny ku kukaa muu. Vaikkoon opettanu kuinka heleppo sillon kuumentaa vaikka mukillinen vettä akffia varte jos joku tollero on taas sen vesimasiinan ottanu pois päältä. Ja puurohan sillon tosi kätevä teherä, vaikka olishan siihenki sähkölevy olemas. Jota kans harvoon käytetähän, kaasulla täälä ruaka teherähän ja meillon kolome pistettä johona voi tohoottaa ja useen nonki kaikki käytös silloon ku koko porukalle einettä teherähän. Ja tosiaan nualta markkinoolta saa tosi halavalla aiva niinku ittetehtyä ruakaa ja joka sorttia mitä vain voi kuvitella. Ja kaikki kotona tehtyä ja valamistajat niitä myymäs. Toki kaikki eioo enää lämpöösenä ja moonki ottanu tavaksi ottaa niitä kuumimpia jotttei välttämättä tartte kotona teherä mitää muutaku kaataa pussista lautaselle. Ja tämähän on oikeen muavipussien luvattu maa, melekeen kaikki pakatahan muavipussiihin ja uskomattoman kätevästi. kuumimmille on omanlaisensa pussit jokka sitte näppärästi kummilangalla sulietahan. Siton oikeen mukava kattella ku se tapahtuu niin kätevästi. Nyt viimeenen kuppi teetä naamariin ja alakaa pikkuhiliaa tavarootten loppusijoottelu. Toki vaimolla viä vartti aikaa. Terassilla alakaa olla niin lämmin, jottei sinne viitti mennä hikiä nostattamahan. Kerkiää tuas vanimatkan aikana hikoollakki. Yleensä tällä matkalla pysährytähän ainaki kerran tankkaamaan ja siinä samalla voi hakia vaikka juamista jonsei oo varannu mukahansa. Kaikkihan nämä vanit kulukoo kaasulla ja sitäki ihimettelen, jotta ku aina pitää tankata tälläki välillä. Ja kaasu on se halavin polttoaine ja sillä täyrellä tankilla pääsöö vaikka montaki kertaa tuan välin. Mutta näillon muutoonki tapana tankata muutamalla satasella, mutta silloon saaki käyrä useemmin tankilla. Mä taas ruukaan tankata vähintään tonnilla jos en sitte ota täytehen. Ja sitte saaki ookata hualetta. Ja laitteet on täytehen larattuna mukaanlukien lisävirtalähäre mun iPhoneen, vaimon iPad kans vissihin täynnä ku näkyy viä olevan piuhas kiinnikki, jotta piisaa matkan aikana tekemistä ku kuunteloo äänikiriaa (mä) tai pelaa (arvakkaa kuka) jotaki lapsellisenomaasta peliä. Nojaa, tämä menöö ny taas tällääseksi turhuureksi. Mutta sekää ei oo uutta kellekkää. Jotta seuraavan kerran nakuttelen kototerassilla. Toivotamma ittellemme turvallista matkaa.