jovain

saatihin asiamma toimitettua, vaimo hius-salonkihin ja mä hiarojalle. Ennen niitä kumminki käytihin varsin oivallises jalakahiaronnas aiva yhtenä. Varsinaasen (kysees oli vain hartiat- ja selekähiaronta) hiaronnan jäläkehen kävin viä leidaripoijilla hiustenleikkuus. Jotta tuallaasia hoirollisia askarehia suaritettu. Sitte sopivasti ku oltiin treffit sovittu Pim Baariin niin siihen porhalsi paikalle sellaanen mopohon rakennettu liikkuva ravintola joka teki varsin maistuvaa papaija-salaattia erimoosine lisukkeineen. Soli oikeen oivallinen lounas siihen paikkaan. Kelloki oli jo yli yks ja näläki näykkii aika kovaaki. Mutta niin lähti näläkä samoon ku se kyseenalaanen tauti Töölööstä… Ranta taas täynnä varjoja, pöytiä ja tualia ja taas ruakakuskit liikkuu uskomattoman taitavasti mopoollnasa täyret tariottimet ruakaa täynnä. Minen moisehen pystyysi. Jotta kattotahan kuinka homma etenöö. Tip sai piänen pahoonvointikohtauksen siinä ruaan loppupualella, mutta helepotti ku sai sualattua limukkaa ja ny tuas tyytyvääsenä kenaa ja pelaa peliänsä. Jotta eiköhän me kumminki tästä johonkiaikahan eineelle mennä. Ja saa taas olla aikalailla kevyttä, niinku muulloonki. Nämä ruaat ku ei täälä pääse koskaa mitää raskahia olemahan, kasvisten määrä suhtees lihaan on oikeen passeli ja niiton melekeen joka einehes. Jotta turha kenenkää moittia ruaan määrää. Täälei käytetä voita, ettäkä oo nähäny juurikaa perunoota jonsei olla oltu johonaki länkkäripaikas iltapäivän eienettä syämäs. Ainuan kunnon perunaruaan oon täälä syäny Taiston vaimon laittamana ja soliki sitte hyvää. Kunnon lihapullia kermaases soosis ja isoja pottuja keitettynä lohkoos. Se maistuu, mutta nua ranskalaaset ny on mitä sattuu… Joskus vain niitäki tuloo syätyä, joskus oikeen teköö miäliki. Pitsaa on käyty syämäs tasan sen kerran, hampurilaasia ei kertaakaa. Eikä mennä. Minen niitä oikeen ruakana piräkkää vaikka joskus saatan siihenki hätäpäissäni syyllistyä. Hetkeksi niillä näläkää eksyttää, mutta son vähä niinjotta ku kerran piaraasoo niin taas on näläkä… Sanoo yks Jurvalaanen uusista perunoosta. Justihin tuas paaris juttelin yhyren paikallisen naisen kans joka oli ollu ulukolaasen kans naimisis (ja oli leski) ja sanoo jotta vuasia ku teki vain länkkäriruakia niin ittekki eksyy näistä ruuista ja enää ei kuulemma vatta kestä juuri mitää. Leski oli toki saanu perintönä omaasuutta senverran, jotta oli paaris vain aikansa kuluksi. Oikeen mukava nainen, huumoriaki löytyy ja mikä tärkeentä kielitaitoa jotta pystyy sitä käyttämähän. Ja nainen laiha ku hirttoköysi… Kysyynki, jotta onko aina ollu yhtä hoikka ja kuulemma on ja ei liho millää. Ja mäku lihon heti ku vain ruakaa ajattelenki. Ja tämä leski vetää iloosesti olutta pitkin päivää, muttei näyttääsi koskaa pöhönäs sen kummemmin olevan. Osaa käsitellä asiakkaita, vaikkei enää näyttävämpiä "paariflikkoja" ookkaa. Mutta sillon muita taitoja, sosiaalisuus se parahin. Jotta torenäköösesti siälä pitää ehtoommalla piipahtaa. Kattotahanny. Keväästä puhuvat rarios, jokohan son piremmällä parin viikon päästä ku pitääs sinne sohojolaan laskeutua? Mutta ei siitä viälä kumminkaa. Kummasti vain väkiä alakaa rannalle taas kerääntyä, isompia pikkubussiaki jo paikalla ja lava-autoja vaikka kuinka. Torstaita kumminki vasta mennähän, mutta joku saattaa ollu aloottanu jo viikonlopun viaton. Tääläku yritysmaailma elää aiva omaa aikaansa ja saattavat pitää/saara lomaa vähä kuinka sattuu, mutta toisaalta taas töitä teherähän sitte tiukastikki sitte ku niiton. Vähä niinku urakkahommia, laillansa. Ja koululaasia oli vaikka kuinka, tekevät tästä lähistöltä sellaasia päivän reissuja tänne rannalle. Toki täs lähellä on esim. Kuninkaan kesänviettopaikka jonne pääsöö akttelemaan silloon ku siälä eioo kuninkaallisia. Kuningas itte eioo siä varmahan aikoohin ollukkaa, taitaa majaalla Bangkokin hianoomman sairaalan aiva omas kerrokses. Mutta onhan niitä keninkaallisia vaikka kuinka. Moon kerran siä käyny ja onsitte hiano paikka. Ties kuinka kauan kuninkahat on siä aikaansa viättäny ja ollu selllaasiaki kuninkahia joilloli usiampia vaimoja ja siä oliki erikseen vaimojen siipi… Sen kerran satuttihin sinne pääsemähän ja ryhymäs ei muita ollu, saatihin oppahalta aiva erityyspalavelu. Vaikka siiton jo vuasia niin eioo paikka unohtunu. On vain sattunu olemahan kiinni ku ollahan kyselty. Ny ei eres olla kyseltykää ku on ollu tätä höpinää aiva omaksi tarpeeksi. Eioo sen kummemmin käyty temppeliiskää, mutta jokahinen kohorallansa teköö niinku haluaa ja minen oo muutoonkaa ruukannu nuata turistipaikkoja käyrä. Enemmänki oon yrittäny kiärtää. Kello lähentelöö kuutta, muttei ajatustakaa näliästä ja sitte ei kannata sen suhteen mitää teherä. Pikkusiskoo kyseli jotaki onnellista kissiä? Onkohan se sellaanen kapine joka heiluttaa käpälää? Niiton monen kokoosia ja ei ne palioa maksakkaa. Jotta häjylikka vois sellaasen saarakki jos jaksaa tänneasti lukia… Kattotahan jaksaako… Mutta nymmä kävääsen viä sellaases friskaavas viiliäs (siis niin viiliäs ku pystyy) suihkus ja rupian tälläytymähän… Vaimo lähtiki hakemahan pyykit pesulasta ennenku se pannahan kiinni. Sillei oo mitää päällepantavaa muutoon… Onkohan kukaa kuullu tuata aiemmin? Mutta jos sitte yritetähän saara ruakapaikka tuasta likeltä ja siitä sitte rattoosa pyärääly Pimin paarihin. Ku tuli vähä niinku luvattuaki… Siunattujen asiootten joukkohon laskettakohot tua Skype jokon tuattanu mukavia hetkiä niin sinne kotoamaahan ku Amerikkahanki, mukava on ollu Tuulan kans praatata joka eioo yhtää unohtanu jurvanmurretta vaikka vähä finliskaa mukahan tulooki. Mutta mukavia hetkiä on kaikki olleet. Tiätysti täälä Jounin kans soitellaan, mutta nonki paikallispuheluuta ja ei maksa mitää. Jaahans, pitääskö ny sitte ruveta tälläämähän ittiänsä? Tosiasias siihen menöö kolome minuuttia ku vetääsen sortsit ja teepairan päälleni… Tip vaatii pikkuusen enemmän aikaa, mutten oo siitäkää koskaa moittinu. Son aina kumminki tuattanu kovaa mukavan lopputuloksen. Mutta jotten ny eksyysi aiva sivuraiteelle, pistän pian viimeesen pisteen ja kattelen vaikka jonku piänen rainan… Palaallahan.