maanantai 23. helmikuuta 2015

niin vain

palattihin aika nopiaa resorttihin. Ruakaalus meni tovi, mutta jotenki ei jaksanu paaris kauaa istua. Musiikkiki oli taas sellaasta kakofoniaa, joka paikka soittaa omaa musiikkiaan ja niitä paikkoja on aika tiukkahan karun kummallaki pualella. Ja eihän siinä kuule omaa ääntäsäkkää ja ei pysty kenenkää kans puhumahankaa. Soli se suames toistakymmentä vuatta asunu rouvaki paikalla, muttoli pitkästä lentomatkasta niin väsyny ja ku ruakapöyrästä siihen tulivat niin ei ollu oikeen juttutuulella. Ja nuaret paariflikat ei osaa lontooseen päin viittaavaakaa kiältä, jotta juttuseura aika vähis. Asiakkahiakaa ku ei juuri liikkeellä näkyny ja niille harvoolle oli palio muitaki ottajia. Ja nämä nuaret flikat ei oikeen näyttäny hallittevan tuota sisäänveron vaikiaa hommaa. Jotta son heillä opeteltavis oleva taito. Vähä tämä omistaja yritti neuvoa, muttaku kulukiakki oli vähis niin likkojen aika meni keskenään hörsköttämisehen. Jotta täsny vain muutama lasillinen granaattiomenamehua ja sitte vaaterihin lukemahan e-kiriaa. Eipä täsny kummempia tarinoota tuu miälehen. Huomenna jätän rantahomman välihin ja mennään Hua-Hiniin kattelemaan. Jotta huamisehen ainaki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti