perjantai 27. helmikuuta 2015

Hua-hin

sitte tämän reissun osalta taputeltu ja osaspa taas olla jopa kuuma. Räätäliä jouruttihin pari tuntia orottelemahan, mutta oli aikaa käyrä parranajos ja Tip hiushoiros. Ja sitte istahrettihin paarihin appelsiinimehulle ja treffattiin mukava suamalaaspariskunta lapsineen ja siinä meni tovi mukavasti jutelles. Huamenna lähärös pois ja pari viikkoa olleet, sissihinki kortteeranneet siälä BaanFinlandias josta oliki jo aiemmin juttua. Hiano paikkahan se näyttää olevan ja kovasti aktovoituneet tuala vasepuukiski. Ja aiva loppumetriillä löyrettihin puati jokoli vasta laittamas iltatoria varte paikkoja. Ostin sitte käsilaukkuja usiammanki, joku on jo tilattuki jottei niitä renkää kovaa kaupata ku viärähän käsistä kumminki. Koskaa enoo tuanu turhia käsilaukkuja, aina on aika tavaran kaupannu ja niin teköö nykki. Olikohan niitä neliä isoa ja kas piänempää. Oli vain pikkuusen hankala tulla tuolta bussiasemalta mopotaksilla ku kummaski käres isoo muavikassi ja nainoovakki jonkuvverran. Mutta ny jo huanees ja kaikki hyvin. Viitisen kilometriä kumminki näytti tulleen matkaa ja kaloria palanu vaikka kuinka. Huomisaamuna sitte kymmeneltä tuloo pari mopotaksia hakemahan meitä tuonne asemalle josta lähtöö minivani kohti isoa kylää elikkäs Bangkokkia. Siitä sitte vain mnivanista toiseen ja parituntinen kotio. Voiku mä jo kualaa ku ajattelenki keittäväni kunnon kaffit ja saavani sitte seuraavana aamuna kunnon aamupalan pekonineen kaikkineen. En taira enää niitä kaurahiutaleeta kattellakkaa, jos einy aiva silimille hyppää. Puuroa kyllä tekis kovaaki miäli, voitaki ku viä jäi jääkaappihin, samoon juustoa. Jotta sitä pikkuusen tummempaa paahtoleipää ja chililöörtaakkia ainaki tarttis. Ja jonsei Jounilla oo, niin sitte sitä kaffia jota ostinki neliänneskilon paketin ja sekootin tummaan pressaan. Jotta sellaasta, nyt huilitaan ja ehtoommalla otan ja pakkaan. Vaimoki jo myäntää jottoon loistava pakkaaja, eikä se ruukaa paskaa puhuakkaa. Ja aamulla viimeenen seiskan aamupala ja sitte kohti kotoa. Kello puali seittemän ja ei yhtää näläkä, vettä juanu taas ku kameli ennen erämaan ylitysta. olisko menny kaikkineen jo kolomisenki litraa. Nyt saa jo toppuutella jottei tartte vessas rampata. Vaikkei turhan useen päivän aikana ookkaa tarvinnu siä asioora, mitäku hiki valuu kaikenaikaa. Mutta tästä tuahon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti