kukot

on huurelli kilipaa jo monta tuntia ja mäki istunu tovin täs terassilla sitä kuuntelemas. Linnut pitää sen taivaallista laulua niitten lisäksi, jotton oikeen soma täs istuskella ja kattella. Son taas viikko aluus ja alakaa sen suunnittelu, mitää eioo viä päätetty minkää suhteen ja seuraava etappi voi olla vaikka se Cha-am. Sinne mennä täräytetään omalla autolla ja mukaan saattaa lähtiä joitaki kylälääsiä jokkon siältäpäin kotoosin. Lankoo lähtöö meirät sinne ehittämähän ja samalla kakarat pääsöö meren rantahan, vaikkei nua piänemmät uskalla uimasilleen mennäkkää niin tykkäävät hiakas leikkiä. Jos nua teinarit sattuus lähtöhön, niin ne menöö oikeen vetehenkin kunhan pukeutuvat ensiksi riittävästi. Rannolla kukaa paikallinen ei esiinny uima-asuus vaan asusteena on vähintään sortsit ja teepaita. Niin flikoolla ku poijillaki, jokku menöö oikeen farskuuski. Ja sitte rantakarulla on paikkoja johonka pääsöö pikkurahalla suihkuhun ja kuivia vaattehia vaihtohon. Son merkillinen tapa se. Jotenki non niin häveliähiä ja kuulemma paliasta pintaa eioo soveliasta liikoja näytellä. Muttaku samat nuaret flikat on useen piänemmis vaattehis hormaalisti ku millä ne käy uimas. Joskus tuntuu jottei oikeen eroota, onko kysees sortsit vaiko vyä. No, ei aiva mutta melekeen kumminki. Rannoolla paikalliset yleensä käy vain muutoon aikaansa kuluttamas ja toki syämäs. Siinon oikeen mukavia lepotualia ja niitten välis matala pöytä johon ohikulukevat kauppiaat sitte ruakaa kantaa. Ja juamaa tuloo sitämukaa ku tarvetta ilimenöö. Ja ruakaa tosiaan rillatusta kanasta, possusta ja kaikenmaailman merenelävistä lähtien. Ja samoon salaattia ja vihanneksia vaikka mitä sorttia, herelmiä unohtumatta. Jottei renkää lähtiä mihinkää vain rentua kenata ja kattella merelle tai kakarootten touhuja rannalla. Yäpairas vaimo kävääsi johonaki asioolla… Son täälä kovaa tavallista jotta naiset on yäpuvus melekeen pualisille tai siihen asti ku pitää johonki eremmäski lähtiä. Tuala markkinoollaki näki kakaroota jokkoli valamihiksi yäpuvuus, jottei tarvinnu kotio mennes ku kallistua petille. Kyllä muuten tuli kovaa täytehen siitä eilisestä perunaruaasta, ne lihapullakki oli oikeen hyviä ja kastikkees riittävästi kermaa ja ehtaa voita. Oli kuulemma tehty Taiston äiteen keittokirian ohojeella ja ku taloures on uuni niin siinähän onnistuu vaikka mikä. Taloon emäntä kyseli jotta kuinkahan kaaliloota teherähän ja oli kovaa yllättyny kummä sen tiäsin. Lupas seuraavalla kerralla tariota sitä. Ja kaalihan täälon jotenki eri makuusta ku siälä vaikka saarahanhan siäläki kaalia tuareena, mutta johtuu varmahan maalaarusta jotta täälä son eri makuusta. Jotenki makiampaa. Ja vihanneksethan täälon kaikenaikaa tuarehia ja ei niitä tartte sen kummemmin säilöä. Taisto oli kyllä rakentanu perinteesen maakellarin johonka meinaa perunaa säilöä kunhan löytää sopivan laarun ja saa sen kasvamahan. Suamalaanen peruna ei kuulemma lähteny täälä mihinkää. Ja maistuu tua paikallinen aiva yhtä hyvältä ku suamalaanenki peruna. Viäläku olis ollu keitettyjä porkkanoota tai vaikka vois haurutettua kaalia… Senki vinkin tälle ehtoosalle emännälle annoon jotta tuloo oikeen hyvää ku kaalin panoo kattilahan suikalootona ja pohojalle voita. Sitte vain miarolla lämmöllä hauruttaa. Sualaa vain mausteeksi niin johan on hyvää. Aiva sylyki tuloo suuhun. Taitaa johtua siitä, jotten oo muuta suuhuni viä pannu ku pari kupillista vöhöriäästä teetä. Son mun normaali aamujuama, kaffeet sitte tuannempana. Mutta josko nyt pirättääs tuon vaimon touhaalun ja istuttaas sen tuahon vastapäätä niin päästääs suunnitelmis pikkuusen etiäppäin. Ohes toki aukaasen rarion, niinku tapoohin kuuluu. Uutiset oon jo kattellukki, samoon veikkauksen. Ei voittoja, jotta son viä tuloollansa...