pikkuusen

tuntuu eilinen auringonotto nahaas ehtoolla ku vaaterihin asetuun. Vaikka kuinka voitelin ja koitin viilentää… Mutta eioo ensimmäänen kerta ku näin käy ja tämä meri-ilimasto on jokseenki petollinen ku ei tunnu niin kuumalta ku mitä oikiasti on. Mutta seki siitä muutamas päiväs asettuu. Seiskas taas asiootu ja teet ja kaffikki jo juatu, mutta rouva viä uinaloo täyttäpäätä. Ny saa jo panna vetenkeittimen porisemahan, kello lähentelöö jo yhyreksää ja kymmenen hujakoos piti lähtiä Hua-hiniin patsastelemahan. Pitää varmahan varata pikkuusen käteestäki, josko jotaki tähärellistä löytyys… Jo rupes eloa löytymähän ja ylösnousemuski näinollen orotettavis tuotapikaa. Siunattu asia täs resortis on tuo vetenkeitin, vaikka kaffivärkkiä eiookkaa niin tuoki piisaa ja tuovat pari pulloa vettä joka päivä siivotessaan. Siivous todella hyvä ja huone aina raikas ja todella puhuras. Pitänee likoolle tippi jättää hyvästä palaveluksesta. Nettiki on sen laun jäläkeen toiminu niinku pitääki, eli yhteys löytyy sen kummemmin hakematta ja loppu se salasanojen jatkuva kysely. Viikonloppu oli varmaan osasyynä, ei kait vain vissihin kaista piisaa jos käyttäjiä palio. Resortti tosin vieläki täynnä, ainaki sitä merkkaava kyltti tuos respan tiskillä kenottaa. Jotta tästä pian tuonne minivanien lähtöpaikalle mars, mars.