ja sitte

Odd kotiutettihin masennuskeskuksesta tänään ja palauttajana toimi poikansa joka ei ollu isäänsä tavannu usiampahan vuatehen. Tulivat tähän isommallaki porukalla. hyvin käyttäytyviä ihimisiä ja kaikki tervehtivät monehen otteesehen ja kakarakki. Mutta taas ihimettelin tätä näitten suhtautumista sukulaasihin, son jotenki sellaasta pualivillaasta ja viiliää mun kannalta kattottuna. Mutta sonki mun kannalta kattottuna. Oddin poijan perhe tuli kyllä tervehtimähän suvun vanhinta (anopin siskoota) ja siinä samalla meitä. nuariso ei ollu varmahan koskaa lihavaa farankia nähänykkää, mutteivät ainakaa kovaa peliästyneet. Emmä suinkaa aiva niin peliättävä kumminkaa oo. Jotta sellaasta son terveyrenhoito tääläki, jotta heti kotio ku vain suinki maharollista on, riippumatta siitä mihinä kunnos ihiminen on. Odd eioo kunnos, sen näköö sokiaki iliman lippalakkiakaa. Maha pöhötyksis ja hyväku kävelemähän pääsöö. Tuahon se asettautuu riippumattohon ja pirettihinki täs terassilla piäni tuuminki. Jotta joko tänään ratkiaa juamahan, vaiko orottaako peräti huamisehen?mJos vanahat merkkinsä pitää, ei orota kauaakaa kuon taas entises mallis. Elikkäs lujaa pöhönäs. Poikansa ku antoo rahaa jonkivverran. Joka oli virhe, mutta sinällään ymmärrettävä. Ja liikuttavaa oli se, ku poika ennen pihasta lähtöä palas ottamaan isästään kuvan ku tämä makas riippumatos. Liikuttavaa jos joku. voi hyvinki olla jottoli viimeenen tapaaminen. Son korkiammas käres. Ja tarina jatkuu jos on jatkuakseen. Siinä tämän päivän tapahtumat, ny terassilla pienet alustavat juhulat asianmukaasten juamien ja varsinki ruakien kans. Huamenna herätähänki uutehen vuatehen. Kiinalaasehen tokiki.