Josko sitte kumminki toimis...

Taas ollahan toisemmoosten yhteyksien paris ja nakutellahan muistihin. Olipahan taas matka. Ensiksi Cha-amista Bangkokkiin, joka meni kohtuullisen mukavasti ku saatihin istua siinä heti kuskin seliän takana ja kukaa ei tullu kolomanneksi siihen. Kerran pirätettihin ja käytihin jotaki haukkaamas, näläkä ei oikeen ollukkaa mutta kunhan jotaki piti saara. Sualaasta soli, nakkia aika vahavas soosis. Matka jatkuu aika joutuusasti äänikiriaa kuunnellen ja maisemia kattellen. Siitä kuskin takaa jotaki näkööki, mutta taaempana kostautuu vähäänenki pituus... Ei näe juuri mitää, tai näköö pualet ikkunasta. No, Bangkokki tuli kumminki vastahan ja tutunomaanen tungos joka paikas. Siihen jonku Voiton Monumentin liäpehille meirät kyyristä purotettihin. Siitä sitte pikkuunen kävely aikamooses tungokses paikkahan sjosta lähti minivani tännesuuntahan. Hyvä, jotta keriittihin pikkuusen juamista hakia ku piti jo asettautua vaniin ja ny aika piukkahan. Mua meinas oikeen naurattaakki ku jouruttihin takapenkille johona on neliälle paikka. Ja minen oo aiva pikkuunen. Siinä sai pari paikallista nauttia ulukolaasen läheesyyrestä aikalailla kauan... Kunnes pirätettihin tankkaamahan (niinku aina) ja toiletis käymähän niin olivat järiestelleet takapenkin systeemit uusiksi ja pääsin siihen keskelle Tipin viärehen. Enkä yhtää yrittänykkää olla piänee, mutten yhtää levitellykkää siipiäni. Minkäs kukaa koollensa voi, ainakaa nuan yhtäkkiä. Mutta sopuusasti siinä kumminki mentihin. Ainua huano (elikkä häjy) puali nuas vaniis on, jottei matkatavaroolle oo juurikaa tilaa. Nykki meilloli aiva täytehen pakattu keskikokoonen matkalaukku ja sitä sai vahtia niinku mykkä sitä yhtä paikkaa... Seku pistettihin siihen oven kylykehen sellaasella kumminarulla vain muka kiinni. Muutoon non joutuusia kulukuvälineitä ja halapoja, meirän matkat tänne 700bht, jottei palioakaa verrattuna siihen jos joku olis meitä lähteny vaikka hakemahan. Naftoohinki olis menny ainaki 1500 ja syäräkki olis pitäny. Mutta lujaa oli näläkä ku kotio päästihin. Ja tuolla aina niin rakkaalla vaimolla on sellaanen vimma tai neuroosi, jotta sen pitää saara kaikki heti paikalleen ja voitta kuvitella jotta vauhti oli taas melekoonen. Mä kylymän viiliästi keitin ittelleni pikkuusta paremmat kaffit ja nostin jalaat terassin pöyrälle. Oli meinaan pikkuusen turvoksis moisen istumisen jäläkehen. Mutta johan kaffi maistuu! Isoo mukillinen meni jotta klapsahti ja kyytipoikana purkki Mikkiä. Ja ny ku pimiä alakaa hiipimähän niin vaimo on jo haravoonu pihan ja kastellu kasvit. Ku täälei oo kukaa vissihin teheny mitää... En moiti, mutta pikkuusen on laiskansutjakkaa väkiä vaikka muutoon aiva ookoo. No, sain toki ruakaaki ja meni taas ku onttohon puujalakahan. Vaimon käly Pau kuon kohtuullista paree kokki ja tekaasi nopiaa ja hyvää! Kuvaa ei eres keriinny harkita ku alakoo välineet klapaata. Soliki päivän ainua oikia ruaka, vettä toki menny melekeen kolomisen litraa ja muut juamat päälle. Niinku mehut ja voimajuamat. Ja mukava tuulenvire rupes käymään, välillä aika reippaastikki ja purottaa lisää lehtiä haravootavaksi... Odd kulukoo ku aave housut roikkuen ja vissihinki on palannu vanhahan harrastuksehensa, ainaki näin ku tuli kaupalta pikkupullon kans ja siälä ei ollu voimajuamaa. Siäloli KhaoLaoa, elikkäs aikalailla pontikkaa muistuttavaa erittäin erullista päihryttävää juamaa. Kerran ostin sellaasen pikkupullon, niinku testiksi niin en voinu ku haistaa... Tuli nuaruuren häjyt pontikat ja niistä aiheutuneet olot niin miäleen. Munkkivelii täs kuulemma on käyny päivittäin sitä kattomas ja koittanu saara siihen jotaki ryhtiä. Mutta eiköhän soo antanu jo periksi ja orotteloo vain noutajaa. Jos multa kysyttääs, niin sais jo vaikka tullakki. Ja tuasta minitusta, jottei oo mun juama, ei sitte millää. Ja sitä ne täälä vetää aamusta alakaen. Ainaki jokku ja joskus. Eli aika useen. Lämmin täs terassilla silti on vaikka tuulooki välillä, ei oikeen viitti tuuletinta panna hyräjämähänkää. Makkariin toki panin ilimastoonnin heti päälle ja orottelen jotta kompura sammuu ja ilimoottaa jotta sääretty tila on saavutettu. Taitaaki olla muutoon niin, jotta mullon tua yhteys jokseenki loppuhun käytetty. Ny äkkiä vaimo asialle ja täyttämähän vajetta. Se onnistuu tuas kaupalla. Mutta eipä täsny tälläkääkertaa mihinää jäniksen seliäs olla, vaimolla tuntuu olevan niin palio asioota toimitettavana ku ollahan oltu viikko pois... Mutta ny tua justihin syäty ruaka rupes hiipimähän jäsenihin, muttaku ei millää viä kehtaasi vaaterihinkaa ruveta ku muutoon son niin aikaanen ylähänousu. Cha-amista senverran, jotta muutamaa asiaa siäläki oon keriinny ihimetellä. Ensinnäki sitä jottei siäloo juuri muitaku mopotakisa, ei yhtäkää tuktukkia eikä yhtäkää lavataksia vaikka rantakatu on usiamman kilometrin mittaanen. Liäkö seki joku lakijuttu tai kilipaaluun perustuva. Jotenki oli kummallista, jotta aamulla piti tilata kaks mopotaksia jotta päästihin laukkujen kans minivanin lähtöpaikalle. Ja kuinka kätevää olis jos lavataksi ajelis erestakaasin rantakatua ja pääsis aina haluamansa pätkän. Ja niitä mahtuus ajelemahan vaikka usiampiki, väkiä oli meinaan viikonloppuusin aika palio ja kaikilla eioo mopoa saatika fillaria. Ja polokupyärävuakraamohon annoon sellaasta palautetta, jotta saisivat pikkuusen hualtaa pyäriä välillä. Jarrut kirskuu ja toimii häjysti ja lesta ei pysy paikallansa ku kaikki paikat on ruastees. Kettingit öliyämättä ja muutoonki vähä kuinka sattuu. Soittokelloki piti itte koriata, sonki yks tärkeempiä. Ja eherootin jotta laittaasivat pyärihin peilin oikialle pualelle jottolis heleppoo ajella ja ei tarttisi kurkkia taakseppäin. Tuskin meni mikää perille. Tärkeintä on varmahan vain saara se sovittu vuakra ja pyärä eres jonkimmooses kunnos takaasin. Siinäki vuakraamos oli vaikka kuinka palio pyäriä, jotta niistä olis joku joutanu olla hualloski välillä. Seuraavalla kerralla en moista rauskaa hualikkaa ja jos en saa parempaa, en ota ollenkaa vaan vuakraan mopon. Osaan mä silläki ajaa. Ja sitte sitäki ihimettelin siinä paaris johona muutamana ehtoona viivährettihin, jotta kuinka nuaremmat on jotenki kasvanu siihen älypuhelimehensa kiinni jottei ne juuri muuta havaattekkaa. Sanoonki sen paarin omistajalle, jotta jos moosin paikan päällikkö niin ottaasin flikoolta puhelimet pois ku oletettu tyäaika alakaa ja antaasin joko taukojen aikana takaasin tai sitte ku oletettu tyäaika loppuu. Ristus, moosinki kova pomo. Mutta siinä ne vain pelaali peliänsä ku vähät oletetut asiakkaat käveli ohi ja meni seuraavahan paarihin johonka heitä kuttuttihin ja heitä palaveltihin. Paariflikkojen tarkootushan on saara asiakkaat sisälle ja viihtymähän ja sehän tarkoottaa jotta niitten kans pitää seurustella ja se ei onnistu jos pelaa jotaki lapsellista peliä kaikenaikaa. Paikan omistaja ymmärsi kantani, muttei osannu oikeen asialle mitää teherä. Ei alaastensa kans saa liikaa kaveria olla, esimies on esimies ja niin se pitää olla. Varsinki ku asiaan liittyy palakanmaksua ja/tai muuta etuutta. Flikat asuvat paarin yläkerras korvauksetta, jotta pikkuusen pitääs osata sitäki ajatella ja sitä jotta jotaki vois teheräkki. Isoo paikka vaatii jatkuvaa hualenpitoa, jottei paikka näytä epäsiistiltä. Kuka sellaasehen viittii tai haluaa tulla? Minen ainakaa. Mutta sitä son nuarison kans toki muuallaki ja ei taira siitä juuri miksikää muuttua vaikka kuinka motkottaasin. Ja eipä asia mulle sinällään kuulu, kunhan sanoon aikanikuluksi. Työmoraali on muuttunu mones muuski paikas ja liikaa ollahan vain haluamas viihtymistä työpaikalla ja ei ajatellakkaa sitä jotta minkätähäre siälä oikeen ollahankaa ja kuka siitä maksaa. Sama yksityysellä ja yleesellä pualella. Ja sitte muka ihimetellähän, jottaku supistetahan ja rationalisoorahan toimintaa. Pakkohan son jotaki teherä, ku kaikki ei tee sitä mitä pitääs. Tulikohan tarpeeksi tuota lajia? Josko koittaas saara jonku rarion kuulumahan eres jollakilailla. Jotta huamisehen ainaki, kattotahan kuinka yhteyret suastuu toimimahan.