perjantai 20. helmikuuta 2015

ja täällä

Cha-am ja PasoResort. Meri on tuas aiva rannas ja tämon rauhallisemmas päätä rantakatua, jotta oikeen passeli paikka. Verenpainetta vain meinas nostattaa se ku wifi ei toiminukaa oletetulla lailla. Piti teherä jos jonkimmoosia offensiiviä ennenku alakoo toimia eres mitenkää. Son niin heleppoa luvata mainoksis ja muualla, jotta wifi toimii joka kerrokses. Torellisuus voiki olla aiva jotaki muuta. Ja ku mullon usiampi laite, vaikkei kaikkien tartte yhtäaikaa netis olla mutta kumminki. Jos wifi on niin sen olis sitte syytä toimia. joo aamulla tartattihin pikkuusen yli kuus ja täälä oltihin ennen yhtätoista. Pitihän siinä monta kertaa pirättää ku oli kakaroota ja teinaria kyytis. Porukka jäiki tänne pariksi yäksi, katteltihin tualta erempää erullinen kortteeri kahareksi yäksi ja sellaanen löytyyki. Ei tämä meiränkää resortti mikää kallis oo, keskitasoa ennenki. Niinku yleensä. No, sitte viätettihin tovi tuas rannalla variojen alla ja pöytähän kannettihin yhtäsun toista hyvää syätävää, kaupustelioota ku piisas tällekki kulumalle. Ja seiska tosiaan tuas viäres, jotta siältä saa sitte kans melekeen vaikka mitä. Ku osaa olla oikiahan aikahan liikkeellä jos meinaa alakkomashoolinkia ostaa. minen iana taharo niitä aikoja muistaa, mutta mullon hyvämuistinen vaimo. no, siinä meni sitte toinenki tovi rantatualiis nuakkues kunnes tuli aika siirtyä iltapäivän siestan viattohon. Kakarakki tarttoo päikkärinsä, ittestä eioo niinkää väliä. Pikkuusen autos tulles torkuun ja se riittää ehtoosehen asti. Sitte käveltihin hyvänmatkaa ja vuakrattihin tutusta paikasta polokumasiina. Meinasin flikalle ärähtää ku kehtas epäällä mun ajotaitoa. Käskin vaimon sille sanoa, jottoon ajellu jo kauan aikaa ennenku siiton ollu eres piäntä aavistustakaa isänsä ohimolohkoos. Uskoo se sitte ku piänen kokeelulenkin tein, lähinnä halusin tarkistaa jarrut ja ohojauksen toimivuuren. lestan pistin sopivalle korkeurelle ja eiku menoksi. Joppari sovivan pehemustettu, jotta vaimon on sopiva siinä istuskella ja antaa tarvittavia ohojeita. Eniten tarvittava on soittokello jollon hyvä antaa merkkiä jalankulukioolle. Autothan ei sitä kilinää kuulekkaa, niitä pitää vain muutoon varoa ja olla tarkkana. Peilin olisin halunnu pyärähän, muttei ollu paikalla yhtää senmallista. Vaimo hoitaa takamaaston. Näin sovittihin ja polokaastihin hyvän matkaa kattomahan Scandy-Resorttia johona ollahan monena vuatena majootuttu. Isäntää ei paikalla näkyny, olisko kotonansa vai olisko myyny firmansa jollekki muulle. pitänee joku ehtoo käyrä testaamas, jotta viäkö on yhtä hyvä kokki taloos ku oli viime vuanna. Ja siälä pitää ainaki kerran käyrä syämäs se paikkakunnan paras Englantilaanen aamupala. Siinonki syämistä; papuja, pekonia, perunoota, kananmunaa ja vaikka mitä. Kerran oon aina sen käyny vetääsemäs ja niin meinaan nykki käyrä. Tip siihen ei kykene, mutta paikas oli ainaki ennen aiva loistavaa riisikeittoa jotta syäköhöt sitte sitä. Mitäs muuta? Ei kai palioakaa, ny pienooset oikaasut viiliäs huanees ja sitte vaikka pari virkistävää rinksua ja matkahan. Tarkootus oli käyrä aiva taikkupaikas eineellä ja sitte piipahtaa vaikka paaris. Lankimiähen kans ku ei olla kertaakaa käyty oikiastaan minkääsorttises paaris. Ja voitaas käyrä kattomas onko se yks paikka viä suamalaasomistukses vai joko on omistaja vaihtunu. Ja muutoonki siinoli uusia paikkoja rakenteella, jotta passaa kattella kuinkon hommat eristyny. jotta tälläästä täältä, eli ei sen kummempaa. Yhtä turhaa ku ennenki...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti