sitte saateltu taivasmatkalle ja siitä monen monta vireotaki, kattokaa niistä kuinka ja minkämooset rituaalit täälon. Koko homma kesti sen parisen tuntia aluusta loppuhun ja mulla melekeen kolome tunti aku piti oll aijoos paikalla.
Ihimisten silimitöön suru on aina hankala kohorata vakken ihimisiä niin perusteellisesti tunnekkaa. Varsinki Nok itki aiva silimittömästi kun isänsä uuniin laitettiin. Siinä vaihees meinas mullaki silimäkuluma kostua.
Mutta muutoon tarkkaalin ja koitin käyttäytyä siten kun oli opetettu tai ohojattu. Ja onneksi ei seremoniamestari mua kuuluttanu mihinkää osallistumahan, jotta sain kuvata kaikes rauhas, sama mestari on ollu monis juhulis ja on joskus kutsunu lavallekki, ainaki Rungin munkkijuhulis muinoon. Ajattelin, jott ajos kutsuu ja antaa mikin mulle, puhun selevää suamia, ei täälä kukaa kumminkaa enklantiakaa ymmärrä... Mutta vältyyn siltä ja nyt jo koton aja oli niin hikinen sessio, jotta heti suihkuhun (vettä kerranki tuli kunnolla) ja paraanajo samalla ja sitte tuliki Tipi soppelisti kotio ja hommas mulle pari LEOa, olin meinaan jana säästelly siihen...
kääkyrältä lähti eileen hiukset ja tänään esiintyy munkin asus ja esiintyyki oikeen hyvin. Kuvas sitä puetahan kaharen miähen vommin, Rung ainaki osaa sen homman, eihän sen juhulista niinkää montaa vuatta oo ja San on vain kattellu usiammakki juhulat ja osaa varmahan senki homman.
periantain saitte lasketahan mulle niin tärkiä Kassu-eno hauran lepohon, olisin niin miälelläni ollu Kassua saattamas, mutta ei kaikki oo aina maharollsita. oon Kassua palio muistellu, mutta en vain saa niitä muistoja kuinkaa tulostettua. Mutta saatta uskoa, jotton ajatuksis joka päivä ja periantaina varsinki.
Nyt nautiskelen LEOn seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti