sunnuntaita

täsoon koittanu alootella ja samalla sain tiatooni kaverin kualeman. Markku Rantamäki on siirtyny ajasta ikuusuutehen, olin Jurvan Jousella Markun kans töis ja yks parhaista työkavereista ikinä! Nätä tämän tyyppisiä uutisia tuntuu piisaavan, varsinki YK-kavereis alakaa kato käyrä aika kovalla kärellä, melekee joka päivä näitä uutisia saa lukia. Mutta näin se maailma menöö, koskaa ei tiätä jotta kenenkä vuaro kulloonki on.

jotta palakoot tuo kynttilä nyssitte Markun muistolle ja saa palaa vaikka koko päivän. Kelloja on sohojolas siirretty, mutta ei täälä! Aikaero kaventuu tunnilla ja se eioo väärin ollenkaa, mutta sais loppua jo tua kellojen siirtely, eihän tuas oo järkiä yhtää mitää, niinku jo intiaanikki sanoo valakoosen miähen olevan hölömö jos leikkaa peitostaan palan pois ja siirtää sen toisehen päähän ja väittää sen olevan piree... oli ne intiaanit sitte viisahia. Täälä kello lähenöö kuutta ja pikkuusen päivänkajoa näkyy taivahalla, jotta vajaas pualestunnis on päivä valiennu ja saarahan sunnuntai kunnolla käyntihin. Mulla son toki jo käynnis ollu toisenki tovin, kaffia mukis ja siten päivä voirahan kattoa alootetuksi. Nyt justiin kaskaan sirittää niin kovaa, jotta kukookki hilieni... son mukavaa kuunneltavaa. Mutta kun sunnuntai on käynnistetty, siirryn jatkamahan sitä television parihin, viälon muutama jakso LAW&ORDERia jäliellä.