torstai

alootettu ja hyvin kumminki nukutti vaikka päivä oli mitä oli. Ja olihan siinä kaikemmoosta tohinaa ja niinku vireoolta näittä, tarttettihin kökkälääsiä monemmoosis aputehtävis, mutta on nuata riuskoja likkoja jokka osaa teherä ohojeetten mukaan. Peu varsinki oli oikeen erukseen ja siitä sitä kiittelinki, oikeen tunsin ylypeyttä kun se osas niin hyvin suarittaa hommansa. Oliskohan ollu lähes 400 viarasta omaasten lisäksi ja se päällikköki kävääsi puheen pitämäs, soli se valakopaitaanen, iliman ravattia ollu tukevahko. Olihan se kumminki taas mukavaki kattella tuota seremoniaa vaikka se kuinka surullinen oliki, miälessäni vertaalin tapoja täälä j asohojolas ja tulin tuloksehen, jotta ei ne niin kauhiasti toisistaan poikkia. Täälä tosin seremoniat kestää piremmän aikaa, mutta periaate kutakuinki sam tai ainaki saman tyyppinen. Suames ei vissihin saattoväki oo läsnä kun vainaja krematorioon laitetahan, tairetahan jättää kirkkohon josta sitte toimitetahan tuhkattavaksi. Täälä oli tosiaan siirrytty sähköiseen tai kaasulla toimivaan krematorioon, jotta sitä savua tuli huomattavasti vähemmän ja käsittääkseni tuhkat sai jo eileen hakia omalle tontille ja laitettavaksi siälä pihan muistotemppeliin. Se seremonia saattaa olla vaikka tänäänki, mutta se seleviää kunhan täs päivä kunnolla alakaa.

Jotta sinne se lankomise meni taivasmatkalleen. Ja Tipin serkun miehen äiti oli pääkokkina koko systeemin aijan ja osoottautuu torella hyväksi kokiksi, eileen viälä syätiin hänen tekemiään ruakia ja täytyy sanoa, etten oo koskaa syäny vastaavis tilaisuuksis parempia ruakia. Unohtuu vain kuvata, mutta makua oli einehis ja oli montaa sorttiaki, jotta omaaset ainaki sai syärä monena päivänä pikkuustaki paremmin. Tilaasuuksis oli yleensä ruaka omaasille tai kökkään osallistuville, mutta kaikki omaaset eileenki viälä söivät, varsinki teinarit... kattoonki, jotta oli lautaset pullollaan kaikilla, mutta olipahan sitä ruakaa reippaasti. Itte olin justiin syäny loput makaroonikotelosta, jotta mulla ei ollu yhtää näläkä, mutta vettä tuatihin heti kun istumahan kerkisin. Ja mehän istuttiin kutakuinki eres koko tilaasuuren aijan, samalla penkillä istuu Nok meirän lisäksi, jotta voitaas sanoa meirämn olleen oikeen aitiopaikalla, niinku yleensä omaaset uukaa ollakki. Täälä alakaa päivä valieta, jotta kello lähenöö puali kuutta ja on aika siirtyä normaaliin tapaan aamuteeveen pariin. Kattelen ensiksi uutiset ja sitte katton, jotta mitä katton telekkarista. Ainiin, eileen oli lukijoota 340 ja saattaa jokunen siihen viälä tulla, päivä eioo viälä laskuris vaihtunu. Mutta olihan siinä kattottavaaki, vaikka sit selostusta siihen en laittanukkaa, kuvasin sen siten kun se meni ja en muutenkaa näitä vireoota eritoi kuinkaa, Varsinki kun siten osaa teherä, jotta nämon oikeen kotokutoosia, niinku mäki.