munkkijuhulat

sitte laillansa juhulittu, vireoolta näittäki oleellisimmat, mutta tä vilä joitaki tilannekuvia

ruakaa oli runsaasti, olisko ollu kuutisenki settiä ja kaikki oikeen hyviä, peräruakaa en maistanukkaa, olin jo niin täynnä. Ja kääkyrästä pirettihin oikeen hyvää hualta, ne sen paremmat vanhemmat Nok ja San varsinki. Jotta ruaka oli hyvää j aoli juamistaki aiva piisalle asti, mutta aikansa kutaki ja täytyy sanoa, jotta musiikki oli pikkuusen liika lujalla ja mun korvat soi viäläki tillintallin...

Kassu-eno on sitte saateltu hauran lepohon tänään, pikkuvelii oli kantamas rakasta Kassua. Hyvät muistot jäi ja ne kantaa. Kiitos Kassu kaikesta.