torstai

alootettu hyvin nukutun yän jäläkeen normaalis aijas ja näinollen hyvin levänneenä. Se valavojaasmusiikki ei sittemmin juuri häirinny, varsinki kun rupesin levolle vasta kymmenen kantturoos. Silloon ruukaavat ne siommat kuulutukset ja musiikit lopettaakki. mutta sitä jatkuu toki viälä ainaki pari päivää ennenku sitte on se tuhkaus tuos temppelillä. Mutta niinku mainittua, mun ei tarttenu osallistua näihin valavojaasihin juuri kuinkaa ja sehän vain mulle passas oikeenki hyvin. Ja kaffi maistuu siunatun hyvältä kun pariki aamua jäi välistä ja eileen en juanu ollenkaa. Siis kaffia tarkootan. Eileen kattelin torkkumiselokuvina Jurassic-sariasta parui uusinta vissihinki ja sain kutakuinki tarpeeksi aiheesta. Vaikka aikanaan olivat hyvinki suasittuja, en koskaa yhtäkää käyny elokuvateatteris kattomas, mutta telesisiosta tai vireolta oon toki nähäny vissihinki kaikki osat. Mutta meni tosiaan siinä torkuskelles eikä tarvinnu kelaalla takaasin vaikka olis kuinka pitkät nokoset ottanu. Se toissailtaanen syämnen (ja pikkuusen se juaminenki) vaikutti viälä eilisehenki, mutta en aamupalaksi ottanukkaa muutaku sen yhyren LEOn, sitte kotona vain kupillinen muroja ja Naan-leipää ja illalla vasta kunnon ruakaa jonka Tipi tekaasi. Nyt kun Pau on sohojolas Tipi hoitaa pääkokin hommia ja hyvin hoitaaki. Sitä vain taas sille eileen siunaalin, jotta koskahan nuo teinarit meinaa ruveta jotaki tekemähän... näinkö jokupäivä sitte LEKin moppi käres, enoo aiva varma ja saatoon nähärä vaikka untaki. Sanoonki Tipille omana miälipiteenä, jotta kun me lähäretähän tästä muutaman viikon päästä, niin näille ei mitää korinhoitajaa hommata, saavat tulla ittekseen toimeen. Jotta nyt viimestään olis tarpeen ottaa oppiin ja saara jotaki aikaan keittiös. Eileenki ku tultiin, tiskiallas oli tupaten täys ja molemmat makas kännykkä naamalla... sillon otti pattiin ja taisin aika kovalla äänellä asian toretakki. Koulus ei opeteta mitää jota vois verrata kotitaloutehen jota mäki jo aikoonanasa Jurvas Muikian (oli opettajan kutsumanimi, oikia oli Irja Simonjoki) opetukses olin ja sainki hyvän opin. Mutta täälä vissiin seki kuitatahan jollaki buddhajutuulla tai jotaki sinneppäin. Mulla on jotenki menny usko tämän valtakunnan koulusysteemiin, tuntuu jotta ne siälä vain jankkaa tätä paikallsita uskontoa ja kaikki laillansa tukeutuu siihen ja tärkiäkki asiat sivuutetahan aiva tyystin. Niinku historia, terveysoppi ja vaikkapa viaras kiäli, olokoot se sitte vaikka englanti. Tipi on aikoinaan saanu käyrä kristillistä koulua jonkuaikaa ja on saanu eres jonkimmoosen käsityksen ympäröövästä maailmasta, mutta minkämoosen nämä saa? Netistä saavat amerikkalaasta hömppää tuutin täyreltä ja se eioo aiva sitä mikon torellista ja mitä kuuluus tai pitääs jokaasen tiätää. Mutta jos alootettaas tästä arkipäivästä, jotta seleviääsivät normaaliista kuvioosta, saisivat ruakaa suuhunsa ja paikat pysyys eres jonkimmooses kunnos. Esimerkiksi Tpi siivos eileen tuon toisenpuolen vessan (siis sen joka eioo meirän käytös) ja kun havaattin sen menevän sitä tekemähän,s anoon jotta ottaa likat mukaan ja seuraavan kerran on sitte niitten huki siivota ja senki homman voi jakaa ja vessa pysyys eres kohtuullises siivos. Enoo viittiny eres käyrä kattomas sen vessan kuntoa, mutta se eioo hääppöönen. Son törkyynen tosiasias. Ja entäs sitte kun koulu taas alakaa? Kuka silittää niitten kouluvaatteet? Ne ptää olla silitettynä ja puhtaina, jotta siinä toinen (tai yks) ropreema, tähän asti äitinsä Pau on kaikki teheny ja teheny siinä aiva väärin kun eioo ottanu niitä mukaan hommaan ja opettanu sen tekemähän itte. Ennen oli kaikki paremmin. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Näin se vain on, mutta en asialla enempää päätäni vaivaa, se kunei mitää hyärytä kumminkaa, kunhan täs va ittiäni ruurulle pikkuusen purkaan. Ja varmaan teen jatkoski niin ja seuraan tilannetta, mutta sitä ulukopualista kotiapua ei meirän toimesta tulla järiestämähän! Korkeintaan meirän pualen viikottaisen siivouksen voi Tipin veljen vaimo käyrä tekemäs, mutta se eioo isoo homma, lakaasta vain ja pyyhkiä lattiat. Ja KUKAA ei tänne tuu meirän poissaolles, siitä tuun pitämään hualen. Nojaa, piisaasko jo? Otan happia ja kaaran toisen mukillisen kaffia. On se vähä ninki, jotta tälläästä vanhan liiton miästä tuallaaset asiat ottaa pattiin pikkuusta enemmän. Vaikka asiat ei suaranaasesti mulle kuulukkaa, mutta vaikuttaa muhunki vaimon välityksellä. Thaikulttuuris perheellä on auuri merkitys ja sitä ei oikeen rajatakkaa vain omiin lapsiin, siihen kuuluu sisarukset ja niittenki lapset samalla lailla. Jotta kaikki vaikuttaa kaikkeen, jopa muhunki. Ja eihän meilloo varaa tälläästä pesutétta ruakkia ja hualtaa tänne, jos itte vain makaavat ja syävät, ja siksiki Pau lähti jo leivän perähän ja toivottavasti pian saaki hommat aloottaa. Vaatii ensiksi nekatiivisen tuloksen salmonellakokeesta joka toki jo annettu ja voi tulla vaikka tänään ja pääsöö huomenis hommiin. Sanallasanoen, onhan tuon Tipin veljen (siis joka asuu täs meirän kans ja ei maksa juuri mistää mitää) homma kans mallillaan, eioo vakituusta työpaikka eikä siten juuri tulojakaa, kärestä suuhun elää tilapäishommilla. Ja likkojen pitääs saara käyrä koulunsa loppuun ja maharollisesti jatkaa viälä siitä eteenpäin saarakaseen eres jonkimmoosen ammatin. Yliopistoon tuskin ylettyy kumpikaa, siihen tuskin tuloo olemahan varaa, ei ainakaa molempien kohoralla. Mutta sääli on sairautta vai kuinka sitä sanotahankaa ja surkuttelemalla ei ainakaa ketää kuinkaa auteta. Mutta tosiasiat on tosia ja niillekkää ei juuri mitää voi. Realismia pitää olla ja ne unelmat voi pitää vaikka yöaikana sisällään. Mutta nyt jätän tämän aiheen ja siirryn uutisiin, kattokaa itte mitä maailmalla tai ryssis on tapahtunu. Ainiin, tänään ystäväni ja kaverini Jouni viettää synttäripäivää ja tuli kutsu päiväkaffiille LEO-kaffilaan, jotta sinne sitte Jarin kans mennään. Kattotaan sitte tuonnempana, jotta viäläkö saunasessio olis maharollista. Mutta täältä tähän.