nyssitte

sain aikaaseksi ajella Jounille ja otin haltuun ne hankitut juamat ja sen varsin tähärellisen pauvälineen liikkumisehen, eli sen kepin.

merkillepantavaa on, jotta alakaa Jurvas aurinkoki näyttäytyä ja se saa aikaan heti jään sulamista vaikka ei se viälä kauaa paistelekkee, tämän havaattin justihin äsköön kameroosta kun niitä kattelin ja uurelleen säätelin.

Jounille ku olin lähärös niin oli melekoonen koppakuariaanen auton alla tai viäres, oli henketöönnä siinä, mutta aika isoo ja musta ja saattoo olla vaikka lentävääki sorttia.

siinä kotiutetut juamat, pakkases olevasta tänään siivuja sootaveten kans, mutta muut lähtöö sohojolahan ja siinon väkevät kaikkityynni. Sojua muutama pullo lisäksi niin pitääs olla kiintiö täynnä.

ja sitte täs iltapäivän pualella sytytin suamesta tuarun kynttilän ÄITIni syntymäpäivän muistoksi, kiitokset kaikesta lähti taas jonnekki sinne. Tipi lähti tuaretorille, en viittiny sinne raahautua, on niin KUUMAki ja täälä viiliäs on niin soma olla. Jotta siinä melekeen päivän tärkeemmät, siunaaluja taas aiheutti tuo ajomatka (25km) ja sen aikana havaatut järkyttävät kuarmat mitä nämä nualla autoollaan kuliettaa, olokipaalia lastatahan niin täytehen ku ikinä voi ja ei sitte varmahan siältä ohojaamosta nähärä yhtää mitää sivuulle kun se kuarma ylittää sivusuunnas metrinki leveyreltään ja sitte niin korkia jotta päätä humaa. Yhyren sellaasen ohitte ku menin niin pikkuusen pelekäsin, jotta jos se justihin mun kohoralla ottaa ja kaatuu se kuarma... mutta ei kaatunu, onnekseni. Onneksi niis risteyksis on valot, mutta siltiki saa olla tarkkana, jotttei siältä viälä joku päätä tryykätä punaassilla j amelekeen näin käviki, mutta onneksi nua refleksit viälä pelaa ja varsinki huamiokyky. Aina son tua ookaaminen sellaasta pikkuusen jännittävää, koskaa ei voi päästää ittiään liika rentohon tilahan ku pitää joka pualella kattella ja kaikenaikaa. Mutta eihän täälä pääsisi mihinkää jonsei itte ajaasi, ei millää viittisi kuskia kattella ja toisaalta on mukavaki ajella aiva itteksensä. Eikä mulla täälä ajamisen pualesta oo mitää onkelmaa, pysyn hyvin omalla kaistalla, mutta mopolla tahtoo lähtiä väärälle raitille varsinki risteyksis. Autolla on paree ku istuu oikialla pualella ja pitää vain ittensä keskiviivan lähellä, niin menöö aikalailla hyvinki. Nyt tein ensimmääsen votka-sootavesipaukun ja maistuu oikeen raikkaalta ja samlaa täyrentyy nestetasapainoki... muka. Jaa, mutta nythän mä muistinki, jotta pitää olla yhteyres TELIAan ja se saa palauttaa kaikki yhteyret ja numerot niinku ne pitääki olla ja Paulle pitää saara se SIM-kortti jokon ollu ennenki sen käytös. Hyväku muistin ja paan pian toimeksi, kunhan tästä selekiän. Ja kävinki jo laittamas herneet likoon, kerran Tipi tuaa mulle sitä jauhelihaa torilta, niin keittelen aamusella hernarin. Hissuksiin keittelen sen kolomisenki tuntia ja pikkuusen paistelen jauhelihaa ja lisään sipulia ja maharollisesti porkkanaa, jos sattuu paikalla olemahan. Sitte onki siinä melekeen kaikki värkit, pikkuusen olis kuivattuja suppiksia, jotta jotaki niistä vois värkätä, hakia vaikka pari perunaa ja teherä valakosipuliperunoota... jotaki mä nisitä keksin, varsinki kun on kermaaki pikkuunen purkki jääkaapis. Ja on täys paketti prinssintyyppisiä nakkia, jotta aika tavaran kaupitteloo, niinku aina. Jaa, tämä meni syssitte niinku kulinaariselle pualella, oliskohan näläkä tuleellaan vai mikä sai tuan aikahan? Hoiran sen TELIAn täs välis. Noniin, seki sitte hoirettu ja orotellahan. josko soittavat tai laittavat jotaki kautta viestiä. Yleensä on hyvin toiminu tuon TELIAn kans, jotta enoo eres vaihtoa tosissani harkinnukkaa. Ku tuntuu, jottei mikää oikeen pelaa niinku kaikki haluaas, mutta meirän kannalta kattottuna on tuo pelannu oikeenki hyvin. Asiakaspalavelu ottaa yhteyttä silloon kun on sen tilannu sen ottavan ja aina on asiat järiestyny, niin yhteyksien kun muittenki kans. Jotta eioo valittamista yhtää.